Juttelimme asiasta eilen, ja tämä Herra Heavy on pahoillaan. Mä taas oon enemmän pahoillani, koska oikeasti. Ei kukaan ihastu toiseen täyttä pahkaa parin tapaamisen perusteella. Vai ihastuuko? Tässä vaiheessa ei voi tietää onko ihastuminen pelkästään "hei, uus ihminen"-ihastumista, "kaipaan enemmän tunnetta kuin sitä ihmistä"-ihastumista tai jotain muuta. Ihastuminen on niin laaja käsite ainakin omassa päässäni, että mä en pystyisi viemään minkäännäköstä ihmissuhdetta vakavammalle asteelle pelkän ihastumisen perusteella. Sovittiin, että nyt Herra Heavy rauhottuu, tapaamme toistaiseksi kahvin merkeissä, että tilanne tasoittuu.
Miten tämä voi olla näin vaikeaa?
Ja oon deitannut toistakin miestä. Ja oon hämmentynyt kuinka samanlainen toinen ihminen on. Nimeksi annettakoon Herra Photo. Niin ajatuksiltaan kuin taustoiltaan, sielultaan. Niin samanlainen. Haluanko tapailla siinä mielessä toista, kun hän on niin samanlainen? Olisiko parisuhde tylsää kenties, jos pidemmälle ajatellaan? Tarvitseeko ihminen vastakohtaa täydentämään itseään vai samanlaista ihmistä rinnalleen?
Sen tiedän näistä molemmista, että nämä ihmiset ovat olleet tutustumisen arvioisia. Herra Heavyn kanssa tulee olemaan vähintään hyvää ystävyyttä. Ystävyys on kuitenkin kultaakin kalliimpaa.
Oon puhunut yhden hyvän ystäväni kanssa asiasta, vuodattanut omaa oloani ja se on helpottanut ajatuksiani. Suhde voidaan viedä vakavammalle asteelle vasta kun tulee tunne, että tuo on se oikea, teen ihan mitä vaan saadakseni hänet, myyn vaikka mummonikin (nyt tässä vaiheessa kuuluu ottaa tämä vitsillä). Te rakastuneet ihmiset. Tiedätte mistä puhun.
WeHeart |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti