Asuntokauppoja

On tullut aika elämässäni, jolloin etsin omaa asuntoa. Tämä asunto, jonka joskus tulen ostamaan tulisi olemaan elämäni toinen omistusasunto. Kävin viime viikolla pankissa, jossa sovittiin kohtuullisen suuruisesta lainasta elämäntilanteeseeni nähden ja ajatellen, että elämiseen ja jopa säästämiseen jää riittävästi rahaa.

Lähdin erääseen kolmion tarjouskauppaan mukaan maanantaina ja tänään sain viestin, että tarjousta ei hyväksytä syyllä, että tarjoukseni on liian kaukana myyjän omasta tavoitteesta. Taustoja voisin sen verran kertoa, että asunto on ollut useamman kuukauden myynnissä, alunperin n. 140k euron pyyntihintaan ja muutettuaan tässä hiljattain tarjouskauppaan lähtöhinta tippui 119k euroon. Taloyhtiössä on tulossa viiden vuoden sisällä useita isompia remontteja ja näin ollen en ymmärrä mikä mahtaa olla myyjän tavoite. Vastike on tällä hetkellä jo suht kova ja menee mahdottomaksi isommalla myyntihinnalla tulevien remonttien myötä. Jännä juttu.

Mulla on toinen asuntoehdokas tiedossa ja taidan lähteä sitä yrittämään. Siinä vastike on paljon alhaisempi kuin kolmiossa, asunto on kaksio, mutta isompi kuin tämä nykyinen ja pohja on kiva siihen nähden, millaisessa asunnossa tällä hetkellä asumme. Kaiken tällaisen asuntopohdintojen prioriteettina on kuitenkin se, että pääsisin maksamaan sitä omaa asuntoa. Riippumatta muutammeko kaksioon vai kolmioon. Isommassa kaksiossa mahtuisimme vallan hyvin asumaan vielä pari kolme vuotta, kunnes pikku-E menee kouluun. Ja siihen aikaa on n. 3v vielä. Ainahan asunnon voi tarpeen vaatiessa myydä ja etsiä isompaa. Elämäntilannekin voi olla hieman eri parin vuoden päästä, jos vaikka sen unelmien prinssin löytäisi. ;)

Google

Tavoitefarkut

19052013

Nyt päästiin tänne. Tää vaatii multa paljon julkaista tällainen kuva itsestäni. Olisi ollut parempi kuva puhelimessani, värillisenä, mutta se sanoi jälleen kerran sopimuksensa irti ja koneelleni oli ehtinyt tämä huonolaatuinen mustavalkoinen epäselvä kuva, mutta tästäkin näkee jenkkikset. Housut menee hyvin kiinni, ei edes kiristä vaikka siltä näyttää. Nuo jenkkikset on sitä löysää nahkaa, rasvaa, arpikudosta raskauden jäljiltä.

Tämä olkoon nyt muistutuksena itselleni blogin puolella mitä olen tavoittelemassa.

Työmatkapyöräilyä

Hemmetin hyvä idea onkin! Päätin, että nyt jatkossa kun ei sada ja on aamuvuoro niin vien pikku-E:n päiväkotiin pyörällä ja sieltä töihin. Pikkumies nautti niistä kahdesta pyöräilypäivästä tavattomasti, ja niin minäkin, vaikka takapuoleni olikin toisena päivänä toista mieltä.

Sitten tulikin vapaapäivä ja päivä meni asioita hoidellen. Ja sadepäivät osui kohdalle kun taas piti töihin lähteä. Jospa ensi viikolla on aurinkoisia/sateettomia päiviä, jolloin voisin mennä pyörällä töihin. Matkaa kertyy näissä n. 7,5km suuntaansa. Koti-pk -pätkät menee 11 kiloinen lapsi kyydissä, jolloin se hidastaa matkaa jonkin verran ja jalkoja alkaa hapottaa.

200513 - 1

200513 - 2

210513 - 1

210513 - 2

Kuten huomaatte, olen ottanut toisena päivänä kotimatkalle pidempää reittiä kun tuntui, että energiaa olisi. Näin voisi toimia silloin kun ei olisi kiire kotiin. Enemmän tehoja saa irti pyöräilystä kun yhdistää työn ja huvin. Pahinta oli ehkä julmettu tuulenpuuska toisena päivänä, jolloin kilometriajaksi tuli kuudennen kilometrin   kohdalla 11 minuuttia! Millään ei päässyt eteenpäin pikkumies takana painoa tuomassa ja tuuli vastaan niin maan perkeleesti. Kyllä oli voittamaton olo tuon pätkän jälkeen! :D

Seuraavassa tekstissä on vähän asiaa kropastani. Sunnuntaina kuvasin itseni niissä tietyissä farkuissa ja tuun pitämään niitä farkkuja ns. tavoitefarkkuina. Ne on käytössä siltikin, koska ovat hyvät, mutta... tästä lisää! ;)

Ryhtiliikettä!

Nyt kun aletaan palautumaan arkeen niin otetaan ryhtiliikettä. Sairastelun ohella syömiset oli mitä sattuu ja se näkyy myöskin turvotuksena kehossani. Huomenna käyn hilpaisemassa lenkin, johon kuuluu myös pyöräosuus vieden pyörä samalla huoltoon.

Nyt olen katsonut enemmän mitä eväitä vien töihin, ja mitä kotona syön. Leivät jää pois taas, turhaa ylimääräistä hiilihydraattia minulle, ja leipähän tunnetusti myös turvottaa melkoisesti vatsanseutuani. Toisille se sopii ja toisille ei. Hiilihydraatit otan jostain muualta mieluummin.

Eväinä on toiminut hyvin töissä esim. puuro, rahkasetti ja banaani varuilta jos vielä jää nälkä ja yleensä sekin tulee syötyä. Vettä juon runsaasti pitkin päivää ja kahvia menee luonnollisesti kotona ja töissä PALJON. Ehkä ei hirveän hyvä juttu, mutta mä niin tykkään kahvista. Ilman sitä olen kamalan kiukkuinen.

Alla esimerkkejä päivän seteistä. Näiden lisäksi tietysti paljon muutakin. Rahkaa on 250g, mustikoita, pähkinöitä, gojimarjoja, kaakaonibsejä ja lounaaksi vedin pannukasviksia ja kanaa sekä raejuustoa.

Tulossa: sunnuntaina otan yhden vertailukuvan yksissä farkuissani ja katson mitä ryhtiliike tuo tullessaan sen avulla. Niissä farkuissa näkee erittäin hyvin mitä ylimääräistä mun vatsanseudulla on! 

Äitienpäivä

..."Mä haluun nukkuu", sanoo pikku-E. Kello on kuusi aamulla ja kirjoittelen pikaisesti tänne. Parinkymmenen minuutin päästä lähdetään kohti mummolaa ja sieltä itse hilpasen töihin. Herätessäni aamulla tuumailin, että ykskin joka minulle toivottaa äitienpäivää, saa tuta pientä kiukkua. Nimittäin mulle ei toivota äitienpäivää kukaan muu kuin oma lapsi. En minäkään toivottele äitienpäivää niille, jotka ei mun äitejä ole. Mulla on yksi äiti ja mummi, jotka saavat toivotukseni. ;)

Töiden jälkeen on luultavasti äitienpäiväkahvit mummolassa ja sitten pitäisi saapua kotiin pojun  kanssa. Huomenna tuo pääsee taas päiväkotiin. Viikonloput olen pyrkinyt pitämään pojulla viikonloppuina. Onneksi mun vanhemmat mielellään hoitaa pojua silloin kun mun lapsiviikonloppuna olen töissä. Olisi aika kurjaa laittaa kolmevuotias päiväkotiin lauantaina/sunnuntaina.

Meidän yhteiset viikonloput on useimmiten siis arkipäivinä ja silloin pyrin järjestämään kaikenlaista mukavaa tekemistä. Yleensä arkena ei saada lapsikavereita kun isolla osalla meidän lähipiirissämme on päivätyö, arkityö tai miksikäs sitä kutsutaan kun me taas elämme vuorotyöläisen elämää. :)

Aurinkoista päivää kaikille! Huomasittekos, mä en toivottanut äitienpäivää! ;)

Nyt...

pärkele!

Kuten kerroin, mulla on ollut tätä muka-flunssaa-yskää enemmän tai vähemmän ja tää yskä on jotain niin kaameeta. Pari yötä kun on valvonut tän kanssa niin kyllä alkaa elämä potkimaan päähän. Tänään pitäisi hurauttaa töihin silti.

Mä sanon, että nyt perkeleen yskä. Painu sinne mistä tulitkin, mä en suostu sairastamaan enää! Mä tahdon urheilemaan. Mä tahdon elää ilman, että täytyy koko ajan viettää yskämaratoneja!

Nih. -.-

Viikonloppu

Niin se viikonloppu vierähti ja itselläni on kerrytettynä aikamoiset univelat vielä kaiken lisäksi. La-su välisenä yönä ei tietenkään tullut laivalla nukuttua kuin koiranunta muutaman tunnin ja sunnuntai-iltaan asti meni koomaten kunnes sain viestin Pikku-E:n isältä, että ovat matkalla päivystykseen. Tunnissa lähdin myös sinne. Huoli oli suuri ja väsymys tiessään sen myötä.

Pojalle oli iskenyt taas laryngiitti, tiesin, että tässä on edessä hankalahko yö. Spirojen ja kortisonien jälkeen tila rauhoittui ja pääsimme lääkärin luvalla kotiin yöksi. Nappasin siis urhean pikkumiehen kotiin suunniteltua aiemmin ja varauduin valvomiseen. Pari hassua tuntia tuli nukuttua kun alkoi taas haukkumiset ja hengityksen vinkumiset. Ikkunaa auki, poitsua kohoasentoon, jossa itsekin olin. Välillä istuttiin ikkunan edessä, jotta saisi kylmää ilmaa hengitettäväksi. Ehkä aamuneljältä tilanne rauhoittui ja nukuttiin neljä tuntia lisää.

Eilinen on siis mennyt osin koomaten ja pinnistellen hereillä. Kävimme myös kolmevuotis-neuvolassa, jossa Pikku-E suoriutui hienosti tehtävistä ikätasonsa mukaisesti. Hauskoja kommelluksia oli, myöskin osoitti kärsimättömyyttään. Kasvukontrolliin joudutaan todennäköisesti, jossa seurataan kasvua tiheämmin. Niin pieni ikäisekseen ja päänympärys + pituus heittää yhdessä kasvukäyrää alemmas.

Flunssakin oli iskemässä pahana lauantai-aamuna, mutta sitten oli tiessään. Laivalla se hiipi salakavalasti sunnuntai-aamuna uudelleen ja nyt on vähän sen mukainenkin olo. Aamuisin joutuu tyhjentämään päätä urakalla ja yskimään, että lima irtoaisi ja sitten helpottaa loppupäiväksi. Outo flunssa.

Jospa tässä nyt yrittäisi päästä oudosta flunssasta niin palautuisi taas urheiluaktiviitteihin. Tänään sitten palaudutaan yhdeksi päiväksi töihin ja sitten on taas kaksi vapaapäivää.

Hyvää tiistaita lukijoille!

Blogihaaste nro 3

SuperMinältä sain haasteen ja selailtuani aiempia haasteitani (joita on kaksi tehty) huomasin, että mullahan oli jo tämä sama haaste tehtynä! Löytyy siis tästä! Ne 11 asiaa minusta lienee samat. :P

Mutta voisinkin vastailla SuperMinän haasteessa olleisiin kysymyksiin ja laittaa teille luettavaksi.

1. Kuinka monta vakavaa parisuhdetta sinulla on ollut?

Tämähän oli kiperä kysymys. Mikä määritellään vakavaksi? Sanoisin, että kaksi. Ensimmäinen kesti 2½ vuotta, ensirakkaus kyseessä. Toinen tuli kuvioihin neljä kuukautta myöhemmin ja kesti tasan seitsemän (7) vuotta. Ehkä kolme sittenkin, koska tunteet oli aivan uskomattomat, kesti tosin neljä kuukautta etäsuhteena ja oli aivan liian raskas mulle ainakin.

2. Onko sinulla eläimiä, mitä?

Ei ole, mutta mulla on ollut kaksi kissaa ja yksi koira. 

3. Minkälainen kotisi on?

40,5 neliön kaksio, suurella lasitetulla parvekkeella varustettuna.

4. Jos sinun pitäis muuttaa, millaiseen asuntoon/taloon muuttaisit?

Tällä hetkellä olen pikkuhiljaa katsomassa omistusasuntoa samasta kaupungista. Toivoisin oman asunnon olevan kolmio, jotta Pikku-E saisi oman huoneensa. Ihanteellisin talomuoto olisi rivitalo omalla patiolla/pihalla.

5. Sauna, suihku vai kylpyamme?

Suihku. Sauna on hyvä plussa. Kylpyammetta en edes jaksaisi pestä kerran viikossa. Mikä duuni siinäkin!

6. Samsung, Nokia vai iPhone?

Minä luotan Nokiaan. ♥

7. Keräätkö itse omat marjasi?

Todella mielelläni! Kolme kesää olen käynyt yhdellä mansikkamaalla ystäväni kanssa keräilemässä pari ämpärillistä mansikoita. Mustikoita sattuu tulemaan tuttavalta kiloittain.

8. Mitä tavaraa ilman et tulisi toimeen?

Paha kysymys. Puhelimesta on tullut sellainen, jota ilman ei pärjää nykymaailmassa. :D

9. Milloin viimeksi suutuit ja miksi?

Noloa. Tänään. Armas lapsi keksii kivoja juttuja toisinaan (mm. saippuaisilla käsillä on kiva lähmiä mm. televisiota - "minä pesen tämän!") ja vaikka kuinka jankutan, että ei saa tehdä niin tottakai se pitää tehdä.

10. Mitä puuhasit viimeksi pihalla?

Vanhempien pihassa haravoin tänään. Kyllä on se haravointi ihan muksaa puuhaa.

11. Aiotko laittaa haasteen eteenpäin?

Olen äärimmäisen huono haastamaan! En siis haasta, mutta lukijat saa taas napata näitä mukaansa ja vastata näihin samoihin kysymyksiin.