"Tyhmä äiti"

Että sellaista. Täällä on selkeä "tyhmä äiti" -vaihe. Sehän on tyhmää äidiltä kun tuputtaa puuroa, eikä anna leikkiä puhelimella tai toruu jostakin asiasta, mitä ei saisi tehdä. Kaikkihan on nyt hölmöä ja tyhmää. Vapaapäivä on mennyt rankasti lapsen huutoa ja kiukkua kuunnellen, komentaen pahoilta tekosilta. Päästiin ulos asti vasta puolen päivän jälkeen, tunnin mittaisen lounastaiston jälkeen. Pojalla oli kaikki hyvin kun sai pyöräillä ja käytiin puistossa, jätskillä ja vaikka mitä. Kotimatkalla taas kaikki oli ihan pielessä ja kotona potalla istuessaan huusi sitten päin naamaa "PERKELE" ja "VITTU". Hohhoijaa sanon minä. Jouduin tänään takuuvarmasti 257 kertaa laskemaan sataan, etten rähjäisi ja edelleenkin pantaa puristaa ja tekisi mieli rähistä vähän.

Tässä satuin myös pohdiskelemaan samaan aikaan sitä, että miten voisin tavata miehiä. En haluaisi palata deittipalstoille enää, mutta alkaa vaikuttamaan siltä, että saattaa olla ainoa tie onnelliseen parisuhteeseen tällaisessa elämäntilanteessa. Aivan kaikki miehet ei välttämättä ymmärrä, että en kykene tapaamaan miestä jatkuvasti, alkuun tapaamiset olisi vain joka toinen viikonloppu, ehkä joskus muulloinkin jos sattuu lapsenhoitoapu kohdilleen. Eikä lapsen kanssa miesten tapaaminen oikein tunnu onnistuvan missään leikkipuistoissa yms. Näen ympärillä hirmu paljon onnellisia perheitä, jollain yksinäisellä saattaa olla sormus sormessa jne. jolloin on myös vaikea lähestyä. Eikä kukaan tunnu lähestyvän naista, jolla on lapsi mukana leikkipuistoissa, torilla, lenkillä. Useat tuntuu sanovan, että kyllä joku lähestyy kun käyt jossain. No, minähän käyn! Koko ajan! Samoissa paikoissa...

Entäs sitten kun on esim. feisbuukissa kavereina sellaisia miehiä deittipalsta-ajoilta, joita ei ole ehtinyt tavatakkaan ja kaikki sattuu kysymään, että koskas ehdit näkemään. Sitten kun lähdetään sopimaan jotain ajankohtaa niin esteeksi tulee mun vuorotyö, hänen työ, mun satunnaiset vapaapäivät, jolloin hänellä on muuta  tai päinvastoin jne. Eikä minulla todellakaan lomia tule olemaan seuraavien kuukausien aikana. Onpas hankalaa!

Ehkä mun pitäisi vain tyytyä siihen mitä on, ja siihen, etten tule tapaamaan toviin ketään. Ystäviäkin on hankala vuorotyöläisenä tavata.

Niin! Ja minähän pääsen muuttamaan heinäkuussa! :)