Vähän teemasta kirjoitusta. Kirjoittelin marraskuusta asti yhden miehen kanssa, jotenkin kirjoittelu oli lopulta vain toispuoleista, kun minä kirjoittelin, hän vastaili ja koin turhautumista. Miksei hän kirjoitellut minulle omasta aloitteestaan? Kirjoitteli kuitenkin kivasti, flirttailevasti ja avoimesti. Tapasimme kerran ja tapaaminen oli vähän hassu. Toinen oli krapulassa ja toinen väsynyt. Mukavaa oli silti ja tulimme ihan hyvin juttuun vaikka kumpaakin selkeesti väsytti ja jännitti.
Joulun tienoilla oli sitten puhetta, että tapaisimme uudestaan uuden vuoden jälkeen ja sovimme tämän päivän, juuri tänään. Perjantaina laittelin viestiä, että mitä kuuluu. Ajatuksella, että sopisimme tarkemmista ajoista ja paikasta, jossa tapaisimme. Ei kuulunut mitään. Vinguin opiskeluystävälleni, joka on suunnilleen samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Yksinhuoltajasinkkuäiti, joka kaipailee suhdetta. Hän postasi erittäin osuvan, hauskan kuvan:
Ja miten taas osuikaan oikeaan? Yksinkertaisista asioista tehdään monimutkaisia. Miksi? Loppujen lopuksi on kuitenkin kaksi toisiinsa tutustuvaa ihmistä (lainatakseni miespuolisen ystävän ajatusta). Ei tehdä siitä liian monimutkaista, jooko? Naiset pähkäilee, miehet ei ymmärrä mitä tehdä. :) Miksei vain voi sopia treffejä ja katsoa mitä tapahtuu? Miksi leikitään kissaa ja hiirtä? Ihmisluonto on kummallinen.
Lopulta tämä kyseinen mies eilen illalla laittoi viestin: hän tapasi vetävän mimmin uuden vuoden juhlinnoissa aivan sattumalta, ilman minkäänlaisia suunnitteluita. Toivotin onnea uuden mimmin kanssa ja samaan lauseeseen harmittelin, etten toista tilaisuutta saanut tälle päivälle kuitenkaan. Hän siihen sanoi, että ei sitä koskaan tiedä, jos se toinen tilaisuus tulee. Siis mitä... En minä tahdo varamimmi olla! :) Katsotaan. Siispä. Sain taas kerran tarpeekseni aikaansaamattomista miehistä. Hetkeksi. ;)
MIEHISTÄ VIIS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti