Vuorotyötreenaaminen

Vuorotyötreenaaminen on tullut silloin tällöin esille nettimaailmassa ja tämä on välillä pohdituttanut minuakin.

Miten sovittaa kunnollinen ja monipuolinen treeni vuorotyön ja yksinhuoltajuuden sekä parisuhteen keskelle? Milloin ehtii treenaamaan ja minkä verran? Mitkä asiat tulisi ottaa huomioon? Huonojen yöunien vaikutus treenaamiseen ja työntekoon? Entä riittääkö vuorokaudessa tunteja tähän kaikkeen?

Välillä tuntuu, että voisi luovuttaa ihan kaiken suhteen. Ihan sama miltä näytän, ihan sama miten syön, ihan sama tuleeko treenattua, mutta sitten mieleen palautuu ne ajat, jolloin painoin 25kg enemmän. Ja vaakakin kotona muistuttaa viikottaisesta punnituksesta. Tällä hetkellä vaakalukema ei näytä todellakaan hyvältä. Pitkän rankan lapsikiukuttelun, huonon ruokavalion, parisuhteen (onko tää muka syy, EI!) ja lähes nollilla ollut urheilu on aiheuttanut useamman kilon painonnousun. Tästä onkin hyvä ottaa itseään taas niskasta kiinni (kuinkahan monta kertaa olen ehtinyt tämänkin sanomaan?) ja tehdä asialle jotain.

Siispä. Tankotanssi alkaa uutena lajina minulle, kokeilen muutaman kerran verran ja katson tuleeko jatkoja samalle salille, jonne ostin kymppikortin. Alan siis käymään kuntosalilla lapsenhoidon järjestymisen puitteissa ja vähintään kerran viikossa pääsen tankotanssia ihmettelemään. Tämän lisäksi olen asettanut itselleni vuodelle 2015 tavoitteita:

Avauduin Miehelle yksi päivä siitä, ettei oikein pääse käyttämään salin kymppikorttia kun kukaan ei ehdi auttamaan lapsen hoidossa. Äiti on lupautunut hoitamaan tiistaisin helmikuun loppuun asti, mutta viikossa on monta muuta päivää, jolloin voisi käydä salilla, ryhmäjumpissa ja sun muuta. Mies saattoi alkaa ajattelemaan asiaa minunkin kantaa tässä parisuhteessa. Vaikka lapsi ei ole hänen, lapsi on silti mukana parisuhteessa hyvin tiiviisti, joten hieman vastuuta pitäisi jakaa toiselle. Ei, en pakota, mutta tarjoan mahdollisuutta siihen, että voisi tutustua lapseeni ilman minua silloin tällöin, puuhastella "miesten" juttuja ja muuta kivaa. Hän lupasi ajatella asiaa, jos saisi omat aikataulunsa sovitettua niin, että antaisi minullekin silloin tällöin tunnin kahden mahdollisuuden treenata. Hänen treeniaikataulunsa on niin vaihteleva viikottain ja vaihtelee myöskin työpäivät. Välillä on viikkoja, jolloin hän tuntuu treenaavansa/pelaavansa useammin kuin me näkisimme. :D

Ja HAA! Veljeni on auki neljä lapsen hoitokeikkaa, joten hänenkin kanssa tulisi sopia treenihetkeni. ;)

Kirjoittelen tästä aikataulun sovittamisesta pitkin blogia, miten tämä kaikki onnistuu siis vuorotyön, lapsen hoidon, parisuhteen ohella. Tässä onkin jo vähän kirjoitettuna omia ajatuksia.

Tankotanssi

Eilen alkoi tankotanssi-kurssi. Kurssi kestää toistaiseksi helmikuun loppuun ja toivon mukaan jatkuu, ainakin näin ensimmäisen kerran jälkeen! Hullun hauskaa hommaa, masokistista kipua ja jollain tavalla sairaalloista nautintoa kipujen ohella. Uusien outojen lihaksien löytämistä, tangossa kiipeilyä. Mustelmia, hikeä, verta ja kyyneliä. Ryhmässäni on kuusi tankoilijaa ja opettaja. Eilen opeteltiin astelemaan tangon ympärillä, tankoon nousua "seisomaan" ja risti-istuntaa. En ole ihan perillä kaikista termeistä, mutta eiköhän kurssin edetessä termit tule paremmin tutuiksi. Kieputtiin myöskin tangon ympärillä.

Peiliin oli pakko katsoa, näin vain ryhdittömän, lihaksittoman (on mulla lihaksia tuolla jossain piilossa näköjään!) hahmon, joka epätoivoisesti yritti päästä kauniisti tangon ympärille asettumaan. Nilkkoja piti muistaa ojentaa. Ainoastaan peiliin katsomalla oppii itsestään, missä raajat menee ja millä tavalla ne taittuu. Pystyi peilin kautta korjaamaan asentoaan. Opettaja kävi välillä korjaamassa käden tai nilkan asentoa. Näin ensikertalaisena, ei hassumpaa!

Ja jälkimainingit. Jalkapöydät mustelmilla, reidet ja sääret kipeinä, käsivarret... Ja selässä on uusia kummallisia lihaksia paikoissa, joissa ei niitä tajunnut olevan! Unohtamatta vatsalihaksia! Tietää tehneensä ja antaneensa lähes kaikkensa. Viimeiseen asti hikoiltiin ja kiipeiltiin tangossa. Tästä on hyvä jatkaa tiistaisin tankoilua, seuraavaa tuntia odotan jo kuin kuuta nousevaa.

Suosittelen kaikille, jotka ovat miettineet tankotanssia lajiksi. Sopii aloittelijoille, edistyneille, urheilijoille, sellaisille, joilla ei ole urheilutaustaa, isoille, pienille, ylipainoisille, normaalipainoisille, ihan kaikille, vanhemmille ja nuoremmille! Uskomaton laji!

For a long time....

....ja mitä onkaan tapahtunut huhtikuun jälkeen? Liityin Tinderiin ystäväni patistamana, olin kyllästynyt elämääni ja kummallisiin deittijuttuihin. Lopetin deittipalstailut, treffi-ilmoitukset poistin kaikkialta missä niitä oli ja liityin Tinderiin ns. pelaamismielessä. Siitä sain huvini, ilman minkäänlaisia odotuksia.

Ja miten kävikään. Tapasin kesäkuun lopulla miehen. Punapartaisen, pitkähkön, sympaattisen, järjettömän ihanan. Asuu samassa kaupungissa. On kuusi vuotta vanhempi, lapseton, urheilullinen. Olemme pitäneet yhtä kohta seitsemän kuukautta ja edelleenkin tuo jaksaa sykähdyttää mun sydäntä. Välillä on ollut vaikeuksia, kivikkoisia teitä ja polkuja, ylä- ja alamäkiä. Näistä kerron ihan erillisessä postauksessa erikseen.

Muistanette postauksen, jossa kirjoittelin poltetusta sillasta? Otin ko. mieheen yhteyttä uudelleen jokin aika sitten ja annoimme koeaikaa ystävyyssuhteen uudelleen herättämistä varten. Tosin sähköpostin välityksellä toistaiseksi, mutta kuitenkin. Nyt en ole hänestä kuullut hetkeen mitään ja huomaan kaipaavani häntä. Hänellä on ollut elämässään suuria muutoksia tapahtunut ja taitaa olla juuri nämä päivät, jolloin jotain uutta ja ihmeellistä tapahtuu ja hän kääntää uuden lehden elämässään isänä. Toivon kuulevani hänestä pian jotain. Toivon, että koeaika onnistuu ja voimme olla jälleen ystäviä.

Pojan kanssa on ollut erityisen vaikeaa huhtikuun jälkeen. Päivät on ollut todella riitaisia ja vaikeita, haasteellisia. Ja siis todella.... JOKA PÄIVÄ. Voitte uskoa kuinka uupunut olen ollut päivästä toiseen, työpaikka oli ainoa paikka, jossa pystyi lepäämään. Helvetti alkoi yhä uudelleen kun haki tarhasta, päättyi kun vei tarhaan. Nyt yllättäen kahden viikon aikana tilanne on muuttunut täysin. Poika on jälleen omaitsensä! HURRAA!

Ja nyt näin lopuksi kysyn lukijoilta, jos niitä on enää... ;) Mistä asioista toivotte postauksia jatkossa?

Lähde