Moikka täältä uudesta kodista!
Kirjoittelen ensimmäistä blogimerkintöä pitkästä aikaa ja erityisesti uudessa kodissamme. Ollaan eletty reilun kuukauden pahvilaatikkohelvetissä, joka näköjään jatkuu vielä tovin kunnes saadaan hommattua kirjahylly ja uusi tv-taso. Vanhassa kodissa on edelleen pyykinpesukone, ja varasto tyhjentämättä. Työn alla on saada paku taas tuttavalta lainaksi, jotta saisi nuo loput tavarat sieltä pois ja siivottua vanha koti luovutuskuntoon joten kuten.
Pikku-E on lähtenyt myöskin isälleen lomailemaan kahdeksi viikoksi viime perjantaina ja mulla alkaa olla hieman ikävä sitä jässikkää. Koti tuntuu niin tyhjältä ilman äänekästä ikiliikkujaa. Milläpä muulla tämän kahden viikon ns. oman ajan laatuajan käyttää kuin tekemällä useita ylimääräisiä työvuoroja? Enkö mä sitten opi ikinä oikeasti ottamaan kaiken irti siitä vähästä omasta ajastani kun ipana on poissa?
Urheilun saralta vähän huonoja juttuja, tosin on hyvääkin tullut tilalle. Juokseminen on aika nollana ollut viime aikoina, myönnän. Samoin pyöräily. Muutto on sen verran vienyt aikaa ja voimia. Muutto on myös kasvattanut reippaasti sitä porrastelukuntoa. Portaita on neljänteen kerrokseen uudessa kotitalossa, eikä ole hissiä. ;) Siinähän sitten reippaasti vaan kantamaan pahvilaatikoita!
Kunhan tämä tilanne rauhoittuu niin pitää ottaa urheilu takaisin osaksi tätä sekasortoelämää. Vatsamakkarat alkaa hieman kasvaa, mikä on huolestuttava piirre itsessäni tällä hetkellä... Eikä ihme kun terassikausikin on korkattu ja sitä tuppaa lähtee herkemmin hyvillä keleillä käymään yksillä tahi kaksilla. :)
Pääasia, että nyt nautitaan vaan tästä elämästä. Eikä keskitytä niihin huonoihin puoliin vaan ihmetellään ainakin nämä kaksi lapsivapaaviikkoa itsekseni ja tehden juuri sitä mitä huvittaa. No stress, eiks vaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti