 |
Kohta kolme (3!) vuotta täyttävä Pikku-E kokeilee rajojaan tällä hetkellä jatkuvasti ja tämän myötä tän äidin hermot napsahtelee tämän tuosta. Puhetta ei uskota, sitten mennään huutamiseen, jäähyyn, kielletään kivat jutut, mikään ei auta. Kaupassa käynti tuon kanssa sentään onnistuu lahjomalla tikkarin ostolla reissun päätteeksi, jos istuu nätisti kärryissä. Nih.
Pikku-E osaa vaatia asioita, jos ei saa haluamaansa juuri sillä punaisella
 |
| Baby Jack |
Entä sitten se äidinrakkaus? Tää on ihan sanoinkuvaamatonta. Kaikki hassut jutut, mitä tuo sanoo, kertoo ja tekee saa mut nauramaan ja rakastamaan entisestään. Miten pieni keksii ja oivaltaa asioita, oppii pyöräilemään, hyppimään yhdellä jalalla ja kertomaan pieniä tarinoita. Sydän pakahtuu kun lajittelee lapsen pieniä vaatteita kirppismyytäviin (juuri äsken hinnoittelin muutaman vauvavaatteen), katselee vanhoja kuvia. Sitä oivaltaa kuinka lyhyt tämän taaperoaika on, ja koittaa ottaa entistä paremmin kaiken irti tällaisesta ajasta. Kohta tuo menee ja tulee miten haluaa, eikä todellakaan tahdo kulkea äitinsä seurassa.
 |
Koko ajan on muistettava, että lapsi tarvitsee paljon rakkautta ja rajoja. Siksihän lapsi uskaltaa kokeilla vanhempiensa hermoja pitkin lapsuusiän, myös aikuisiällä (niin kuin minä joskus vääntäydyn hankalaksi vanhempieni edessä, vieläkin). Lapsi luottaa vahvasti siihen, että äiti tai isä ei katoa elämästään silloin kun elämä on vaikeaa. Aika hieno tunne loppujen lopuksi. Vaikka arki on toisinaan äärimmäisen raskasta yksinhuoltajana ollessa, nautin siitä suuresti.
.jpg) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti