Nettideitit

Tarpeeksi kauan kun on ollut sinkkuna niin ajautuu satunnaisesti deittipalstoille ja huomaa aina saman kuvion. Naisella on profiilikuva, miehellä ei. Sitten vingutaan kun nainen pyytää kuvaa miehestä, eikä mies saa laitettua millään edes sähköpostiin. Syinä on usein "en osaa". Aika tylsää. Olen joutunut tästä syystä aika usein sanomaan, että jossei kuvaa oo tarjota kuvasta niin unohda ja siitä aletaan kiukuttelemaan, että mä oon pinnallinen. Tätä varmasti tapahtuu päinvastoinkin. Miehellä on kuva, naisella ei ole ja sama kuvio toistuu.

No, mitäs se pinnallisuus sitten on? Koska netistäkään ei saa tähän sanaan mitään järkevää selvitystä, keskustelupalstat ovat täynnä ihmisten erilaisia käsityksiä pinnallisesta ihmisestä, kuitenkin oikeita. Pinnallinen ihminen on sellainen, joka ei katso pintaa syvemmälle. Ulkonäkö on kaikki kaikessa. Totta.

Se, että olenko minä sitten pinnallinen? Ehkä ihan vähän. Tuntuu luontevammalta keskustella jonkun kanssa netissä, kun hänellä on kasvot. Ja en oikeastaan haluaisi ulkonäöllisesti susirumaa ihmistä itselleni, myönnän sen jopa. Haluan, että ihminen miellyttää niin mieltäni kuin silmääni. Lopullinen ratkaisu tulee tietysti kemioista, kuinka hyvin tulee juttuun toisen ihmisen kanssa, ollaanko samalla aaltopituudella ja se juttu. Se tietty juttu pitää olla, muuten ei tule mitään.

Näin yksinhuoltajana sitä alkaa asettamaan vaatimuksia parisuhteelle tai sen löytämiselle. Kuka tahansa ei enää kelpaakkaa. Se, että kuka kelpaa minulle, sitä en tiedä (vielä). Sen varmaan tietää silloin kun "kelpo" mies astuu eteeni? Se voi olla joku ystäväpiiristäni tai joku tuntematon kaupan kassajonossa. Tai joku deittipalstoilta. The Mies tulee silloin kun sitä vähiten odottaa.

Täältä