Pahenevaa flunssaa

Kolme viikkoa sitten alkoi flunssa orastamaan ja sitten se vain paheni ja paheni. En kyennyt tekemään paljon mitään, olo oli jatkuvasti kuumeinen, muttei kuume noussut ikinä. Tein ihan mitä tahansa, mikään ei auttanut flunssaan. Urheilut on ollut tauolla koko tämän ajan. Tänä aamuna heräsin pieneen toivoon, että jospa nyt alkaisi olo kohenemaan. En uskalla kuitenkaan vielä jatkaa projektia.

Pikkujouluhaastetta en saa toteutettua ihan aikataulussa, koska rästissä on aika monta päivää. Tähän sisältyy mm. ristiselän kivut, jolloin ei uskaltanut tehdä joka päivä, ja siinä alkoi päivät huomaamatta kertyä. Tein ennen flunssaa päivät 38 + 39 + 40 ja siihen se jäi ja nyt haaste menee päivässä 65. Tämähän oli pituudeltaan 69 päivää. En kuitenkaan luovuta tähän vaan teen haasteen loppuun, jokseenkin vain menee yli sen suunnitellun aikataulun. Ehkä ihan fiksua, että menee yli, koska toistomäärät on jo niin isoja tehtäväksi joka päivä. Heti kun olo sen sallii, alan paikkailemaan rästejä ja harjoittelemaan käsilläseisontaa joka on tämän viikon viimeinen vapaaehtoinen extra tuossa haasteessa. :)

Ei muuta kuin paljon teetä ja rentoa oloilua töiden ohella kunnes on taas urheilukuntoinen.

Tuumasin tuossa kans kun paino ei laske, mutta ei myöskään nouse, että tilanne on ollut aika pitkään tämä. Liikunnoista ja syömisistä huolimatta. Keho taitaa olla vain jumissa. Olen miettinyt jonkinlaista Detox-kuuria, mutta en vielä tiedä millaista. Asiasta ehkä myöhemmin lisää kun saan hyvän raon perehtyä aiheeseen. Sillä saisi kuonat sun muut kunnolla liikkeelle ja aineenvaihduntaa hereille ja jospa sitten alkaisi taas paremmin tuloksia näkymään, niin vaa'assa kuin kropassa.

A Beautiful Body Project

Muistanette taannoin A Beautiful Body Projectin, joka levisi mukavanlaisesti blogeissa niin Suomessa kuin muualla maailmassa? Löysin tämän luonnoksen ns. pöytälaatikostani. Ajattelin heittää nyt tuoreimman kuvan itsestäni tänne, muistuttaakseni itseäni lähinnä, että missä tilassa sitä ollaan kropassa.

Sori romukasat :P

Niin paljon parantamisen varaa. Näen itse varmaan ihan erilailla kuin muut. Mulla on oiva rasvakerros vatsan seutuvilla ja löysää ihoa, etten oikein tiedä miten siitä pääsisi eroon. Luin taasen uusimmasta Fitistä Jutan kirjoituksia ja kuinka hän onkaan oikeassa: "Rasva ei pala vatsoja tekemällä, vaan aerobisella liikunnalla ja syömällä oikein." Ja lisäksi vielä tämä: "Six-pack tehdään keittiössä". Keittiöstähän se kaikki lähtee. Jos nyt rehellisiä ollaan niin taas on sitä leipää tullut pupellettua AIVAN liikaa kiireen ja ahdistuksen keskellä. Nyt niskasta jälleen kiinni ja tänään meni vain yksi viipale ruisleipää. Ja muutoin tänään on menty terveellisillä valinnoilla. Tästä on taas hyvä jatkaa ja katsoa mitä treenaamisen ja kaiken keskellä tapahtuu seuraavaksi kropassani.

Anorakkimies

Deittipalstoilla kun on taas ollut viime aikoina ja alkaa pieni ahdistus hiipiä mieleen. Tapasin (kerrankin pääsin lähtemään ulos!) vähän aikaa sitten yhden miehen, joka oli netissä kirjoittelun perusteella kaikin puolin mukava, ok-näköinen ja kaikkea.

Että ne kuvat valehteleekin yllättävän paljon, ja joillakin on jopa otsaa huijata itseään ja muita. Nimeän hänet anorakkimieheksi. Lähdin Helsinkiin asti tapaakseni hänet (yrittäessäni moneen otteeseen järjestää tapaamista ns. puoliväliin, aina tuli jokin este hänen osaltaan) ja siinä oli aika monta kommellusta ja treffit kesti tasan 20 minuuttia.

Oletin, että olisi ollut siististi pukeutuva, sporttinen, kohtelias ja mukava tyyppi, mutta todellisuus oli muuta: anorakki, huono ryhti, silmät kierossa, nuuska huulessa (savuton piti olla, okei, savuton, mutta liitän tähän savuttomuuteen myös nuuskan), lompsiva askellus jolloin minun piti juosta perässä, avasi ovia itselleen ja jätti aina minut oven taakse availemaan ovea uudestaan..

Voitte kuvitella mikä oli ilmeeni kun hän kaivoi puhelimen ja lompakon anorakin etutaskusta. Kahvit saatuamme eteen, juttelimme niitä näitä kunnes yhtäkkiä anorakkimiehellä olikin kiire lähteä katsomaan jotain seuransa peliä. Kertoi haluavansa tavata minut uudelleen paremmalla ajalla ja tinkasi useaan kertaan, että koska voisimme tavata, johon sanoin, että laitellaan viestiä, minulla kun ei ole kalenteria mukana. Voitte vain kuvitella, tuleeko tapaamista uudestaan vai ei. Oli muuten taatusti 10-15 kiloa heiveröisempi kuin oli kertonut.

Olin tapaamisen jälkeen pissiä housuuni ja tikahtua nauruuni pitkin Manskua ja Espaa. Mitä ihmettä se oli? Reppana.. Jatketaan sinkkuelämää ihan suosiolla! Ehkä suljen taas profiilini ko. saitilta.

Muutama pieni sääntö nettideittailulle:

1. Ole rehellinen itsellesi ja muille, älä laita tietoihin hyvin harhaanjohtavia faktoja. Todellisuus tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin. Kun todellisuudessa oletkin 160 cm pitkä, älä laita tietoihin olevasi 180 cm pitkä. Tai kun vartalosi on pikemminkin ylipainon puolella, huomioithan siellä olevan vaihtoehtoina mm. pehmeähkö, pyöreähkö tai vastaava, älä laita normaalia/hoikkaa/sporttista jos et niitä oikeasti ole. Minä ainakin arvostan sitä, että uskaltaa myöntää myös itselleen oman kehonkuvansa.

2. Treffeillä ole kohtelias, olit nainen tai mies.

3. Pukeudu siististi, äläkä arkivaatteisiin. Onhan se ihan ensimmäinen tapaaminen netissä juttelun jälkeen! Jätä anorakki kotiin, tai mieluummin... polta se ennen kuin alat tapailemaan uutta tyttö-/poikaystävääsi. Varsinkin jos anorakki on viime vuosituhannelta.

Pikkujouluhaaste

Aloitin tuossa 15 päivää sitten Facebookissa olevan Pikkujouluhaasteen. Kestää 69 päivää ja joka päivälle on tehtävä näitä liikkeitä. Haaste on tuntunut tähän asti tosi kivalta, ja erityisesti kehoa vahvistavalta. Liikkeet ovat CrossFit-tyylisiä ja ainakin haasteen aloittaja on CrossFitin harrastaja ja tuntuu, että lähes kaikki ryhmässä olevat harrastaa tuota lajia. On se kova laji kuulkaas!

Liikkeinä siis:

Sit up, russian twist painolla (8kg kuula), jalkojen nosto, hoover 1min, punnerrus ja extroja tulee joka viikko ja ensimmäinen extraviikko on takana ja extrana oli air squat x 10/pv. Huomenna tulee toinen extra mukaan kehiin, nähtäväksi jää mikä hurja liike se on. ;)

Ohjeena oli siis aloittaa päivästä 1, jokaista liikettä yksi toisto ja hooveri on joka päivä aina sen minuutin. Extrat on vakitoistoina, kuten kyykky ilman painoa x 10. Nyt menen siis päivässä 15 ja eilinen jäi tekemättä eilen, joten tein sen tänään ns. rästinä. Toistoja oli siis noita kaikkia 14 +15, 1min + 1min, extra 10 + 10. Oli kyllä koko keho kovilla ja lievät tärinätkin päällä.

Makee haaste! Keho ainakin tuntuu olevan vahvempi ja ryhtiäkin on tullut paremmin esille. :)

2011 syksystä 2013 syksyyn:

31" -> 29" (ehkä jopa 28")

Tarvitseeko muuta sanoa? :')

Taidan säästää nuo Vilan farkut ihan vain muistona niistä ajoista ja muistutuksena, että mitä tässä on tullut tehtyä ja mitä olen tekemässä edelleen.

Voimapyörä

Tadaaaaa!!!

Tulipas tuommoinen hankittua Kuntopisteestä jokin aika sitten. Että on nami laite. Pakkauksessa on myös dvd, jossa ohjataan vekottimen kanssa 7min + 27min + 7min -kotijumppaa. Olen tätä vetänyt kahdesti ja ekalla kerralla ei voinut muuta kuin nauraa itsensä kipeäksi hassun pätkän vuoksi. Nimittäin tätä kuntoilua ohjaa hillitön bodari (ja sitä saakin katsoa vähän kuola poskella kun on niin babyface, aika nätti poika)! Voitte vain kuvitella, tuli mieleen eräs video Terry Crewista:

Päivityksiä

Painonhallinnan lehdykällä on tehty tänään päivityksiä. Kiire on ollut niin töiden kuin lapsen kanssa ja useita menojakin on ollut sen verran, ettei ole ehtinyt ja päivän päätteeksi on ollut niin armottoman väsynyt ettei oikein enää mitään ole jaksanut ajatella.

Mulle saapui hiljattain voimapyörä postissa, johon palaan lähiaikoina blogin puolella kirjoittelemaan. Nyt mietin myös ratkaisuja aerobisen kuntoilun puolelle. Olisiko jossakin suht edullisesti suht pieni aerobinen kuntolaite olkkarin nurkkaan, jonka saisi myös mahdollisesti kaappiin piiloon toviksi vai mitä tekisin. Ilmat alkaa kylmenemään, pyörän renkaat on edelleen pumppaamatta joten pyörälläkään ei poljeta ennen kuin on renkaat kondiksessa. Työpäivät on ollut parin viime viikon aikana melkoisen rankkoja, että aamuvuorojen jälkeen ei ole jaksanut pojankaan kanssa lähteä kävelemään fillarin kanssa.  Viime viikkokin meni stressihorroksessa, nukutti, kiukutti, ärsytti ihan kaikki... jatkuvasti.

Oli pienen arjen irtioton paikka ja kävin ystävien kanssa viikonloppuna Radio Rockin risteilyllä. Teki hyvää. Ei tarvinnut ajatella mitään arkeen, töihin sun muuhun liittyvää. Sai vain nauttia ystävien seurasta ja kuunnella hyvää musiikkia. Sunnuntai aamulla olo olikin vähän sen mukainen. ;)

Nyt asioiden hoitelua ja ruotuun palaamista. Ruotuun ruokavalion osalta palasin sunnuntaina jo, liikunnan saralla tehtävä nyt parannuksia. Nyt on kaksi iltavuoroa peräkkäin, joten aamuisin ei ehdi mitään kun menee aina aamutoimissa, siivoillessa, ruokaa laittaessa, mutta perjantaina ja lauantaina on tehtävä jotain fiksua.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)

Näillä ruuilla lähtee läski?

Selailin netin ihmeellistä maailmaa näin illan ratoksi ja törmäsin siihen tuttuun Jutan iltasanomien artikkeliin, jossa hän listasi ruokia, joilla lähtee läski.

1. Kaurapuuro - pitänee lisätä kaurapuuroa joka päiväiseen ruokavalioon. Syön tätä yleensä töissä aamuissa, mutta useimmiten alkaa olla enemmän raejuusto+ananas/rahka+marjat -settiä, mutta jos sitä opettelisi kotona syömään kaurapuuroa?

2. Kananmuna - joo, keitetystä kananmunasta tykkään! Googlailin enemmän noita rajoitteita, koska joskus on mietityttänyt, kuinka paljon kananmunaa saa syödä ilman, että se alkaa olla haitallista kolestorin takia: niin paljon kuin terveys sen sallii. Okei, oon perusterve, enkä usko, että mun kolesteroliarvot on huonot, pitäiskö ympätä tämäkin lähes jokapäiväiseen valioon?

3. Kalat ja äyriäiset - no mutku kala maksaa kauheasti, varsinkin tuore josta pidän. Ehkä pitäisi satsata pariin kertaan viikossa niin vois olla enemmän kuin jees? Ainakin kalassa on hyvät rasvahappokoostumus.

4. Chili - ei selvinnyt kelpaako chili jauheena? Uskoisin, että kelpaa, koska chiliähän se on. Tuoretta chiliä voisi lisätä jonkin verran ns. märkiin salaatteihin (ja tähän voisin palata vielä jossain vaiheessa).

5. Kasvikset - puoli kiloa päivässä kuuluu määräys. Tänään tuli myös uusin Fit postiluukusta jossa oli fitnessurheilijan ruokavaliosta: reilu kilo päivässä! Huomaan toisinaan, että kasvisten osuus on häviävän vähän omassa ruokavaliossa, eli lisätään niitäkin ronskilla kädellä. Peruna ei lasketa kasvikseksi!

6. Palkokasvit - kesäisin herneet on hyviä. Papuja voisi silloin tällöin laittaa ruokaan. En ole oppinut kuitenkaan palkokasvien ystäväksi. Paitsi jos ne on pannulla pyöräytettyä taikka isäni valmistamia.

7. Marjat - rahkan ohella on tullut syötyä mustikoita ja puolukoita pakastimesta. Kohta pitää kaupan pakastearkkujakin syynätä kun omat loppuu. Ovat myös antioksidanttipitoisia, mistä pidän.

8. Vähärasvainen liha - kana, kalkkuna, muu vähärasvainen liha (yleensä vaalea liha) hyvin paistettuna ja maustettuna on mmmm. Punaista lihaa tulee vähän harvemmin syödä ja sekin pitäisi olla mureaa ja pihviä mieluiten.

9. Vähärasvaiset maitotuotteet - rasvatonta maitoa löytyy kaapista, juusto ei saa olla vähärasvaista, muuten menettää jo makuaan, mut juustoa vähän syödäänkin kotona, joten siihen saa panostaa. Rahkat ja raejuustot on aina vähärasvaisia, samoin jugurtit.

10. Pähkinät - jooooo!! *rouskutirouskuti* Liikaa ei kuitenkaan kannata syödä korkeiden (hyvien) rasva-arvojen takia, mutta kuitenkin! Joku jossain sanoi, että kourallinen päivässä on hyvä määrä. Ostinkin juuri tänään pojan kanssa pähkinämixiä. Nami.

11. Kahvi ja tee - kahviaddikti kun olen, ei ole päivää, jona en ole juonut vähempää kuin kolmea kupillista kahvia ja silloin kun viluttaa niin lipitän teetä hunajan kera.

Vapaapäivän jumitus

Tänään on taas yhden päivän vapaat käytettävissä. Suht pitkiä työputkia ja eilen tein 13h työvuoron jälleen kerran. Sitä herää ihmettelemään vapaaseen aamuun, että mitähän sitä tänään. Flunssaa pukkaa, ranne on kipeä (jännetupentulehdus todennäköisesti) ja kauhea jumitus.

Aurinko paistaa, joten suunnataan pojun kanssa kävelylenkille tässä aamupäivällä (kunhan pikku-E lopulta saa syötyä aamupalansa). Tuo saa ottaa pyörän alleen ja minä sitten reippailen siinä vieressä. Samalla käydään hakemassa luumuja kotitaloni pihalta.

Sääkin on selkeästi syksyinen. Lämpötilat tulee olemaan varmaan vielä pitkään korkeimmillaan 20 kieppeillä, mutta aamut on selvästi viileämpiä ja se on musta tosi kivaa. Aamulla kun lähtee töihin niin saa hetken hengittää raikasta syysilmaa ja syksy todellakin tuoksuu. ♥

Aurinkoista keskiviikkoa!

Mieleen palauttelua vol. 1

Lueskelin blogeja tässä aamun ajankuluksi ja aika moni blogi muistutti siitä, mitä itse olinkaan tekemässä. Joskus tuntuu siltä, että pakotan itseni tavoittelemaan "täydellisyyttä" ja luovutan helposti kun en saakkaa haluamaani tavoiteltua viikossa tai kahdessa.

Tämän vuoden alussa oli todella tehokasta liikkumista, nautin siitä, mutta miksi sitten lopetin yhtäkkiä kaiken. Tekosyiden varjolla vieläpä. Tärkeintä on se, että tiedostan sen, että olen käyttänyt tekosyitä, ettei tarttisi kahvakuulailla, juosta yms. Juoksemiseen sanon vielä sen, että juoksemaan en ole nyt koko kesänä juuri ehtinyt kun on tuo lapsi ollut eikä iltaisin kohtuulliseen aikaan hoitajaa saatavilla. Ihan oikea syy siis. Pyöräily ei lapsella vieläkään luonnistu. Kovat kitinät heti alkumetreillä eikä poljeta juuri ollenkaan. Päästään siis sata metriä tunnissa eteenpäin ja tuo sata metriä sisältää huutoa, narinaa, itkua, pyörän potkimista. Ja oikeasti, Pikku-E osaa kyllä pyöräillä, on vain tahdosta ja viitsimisestä kiinni. Ai mitenniin tässä oli kiukkuinen sävy? ;)

Nyt kun on pikkuhiljaa ruvettu tiedostamaan se, että olen käyttänyt tekosyitä enimmäkseen koko kesän ajan, ettei tarvitsisi liikkua niin voisi ruveta vaihtamaan asennetta. Huomenna kun menen iltavuoroon, otan pyörän alleni ja kuskaan pojan sillä päiväkotiin. Olen asennoitunut siihen, että vain ja ainoastaan aamuvuoroissa pyöräilen työmatkat pojan kanssa, mutta kuulostaako tämäkin nyt tekosyyltä? Entä jos ottaisi pyörän alleen myös iltavuoroissa? Ja autoilisi vain jos on ihan pakko (kovat sateet, lumet talvella ym.)? Pakotanko itseni liikkumaan väkisin tällä periaatteella taas? Ehkä. Entä jos ajattelisin näin: ota pyörä alle silloin kun siltä tuntuu? Let's try.

Entäs kotijumppailu? Tykkään heilutella kahvakuulaa, tehdä erilaisia lihastreenejä. Muuton myötä telkkari ja sohva voitti, samoin mukamas muut kiireet (festarit, tuplavuorot jne.). Mihin mun keho unohtui?

Laiskuus on ottanut musta selvästi otteen. Myös sosiaalisessa elämässä. En viitsi, en jaksa. Tän perusteella useimmat voisi kuvitella mun olevan masentunut, mutta en kyllä ole. Olen vain turhautunut itseeni. Tuntuu siltä, että hakkaan päätäni seinään aina vaan uudelleen ja uudelleen, saavuttamatta sillä kuitenkaan mitään.

...ja mä alan erakoitumaan! :O

Venyttelyä

Kolme yötä sitten alaselkäni meni täydelliseen juntturaan ja kivut paheni päivä päivältä. Tuntui, ettei voinut venytellä eikä tehdä mitään liikkeitä ilman kipuja ja kivut alkoi säteillä alaselästä jalkoihin molempien pakaroiden kautta.

Opiskeluystävälleni siitä mainitsin tänään WhatsAppissa (mainio chattiohjelma!) ja hän epäili välilevyä. Mahdollistahan tuokin on. Kyseinen opiskeluystävä neuvoi asettumaan lattialle selälleen ja heittämään jalat pään yli. Piti vain hengitellä siinä asennossa rauhassa ja laskea jalat alas alkuasentoon hitaasti. Keksin siinä samalla, että mullahan on pilatesrulla! Sekin siihen käyttöön ja rullailin ja venyttelin puolen tunnin ajan. Kipu lähti!

Olisiko se vaikeaa, jos venyttelisi muutaman kerran viikossa iltaisin? Tuntuu siltä, että olisi. On niin helppoa todeta useita tekosyitä, että miksi ei ehtisi tai miksi ei voisi. Pitää saada lapsi nukkumaan ajoissa. Väsyttää niin hirveästi. Ollut rankka työpäivä. Kuulostaako tutulta? Joudun yhä useammin muistuttamaan itseäni, että keho täytyy huoltaa samoin siitä täytyy pitää hyvä huoli kuntoilemalla säännöllisesti. Ja yhä useammin alkaa tuntumaan vaikealta kaiken hallinta tällä hetkellä. Jostain pitää aloittaa, ja siitä jostakin pitää myös pitää kiinni.

Ja kyllä. Pahvilaatikoiden keskellä on kiva asua. Toisinaan. Oi kun saisi kirjahyllyn joskus. :)

Painosta asiaa

Kävin vaa'alla tänä aamuna pitkästä aikaa ja totesin painoni nousseen sen verran, että nyt riittää. Tämän aamun paino oli 65,2 kg. Kyllä tämä vähän kirpaisi, vaikka ei se tunnu kovin monelle olevan hirveän paljon, mutta jos on vähimmillään painanut tämän elämäntapamuutoksen aikana alle 62kg niin kyllä tämä ottaa pattiin.

Muutto on sekoittanut kuntoiluja, samoin työpaikkaherkuttelu. Se kirottu työpaikkaherkuttelu! Joka päivä jotain kakkaa tunkemassa suuhun ja ihmekkös kun alkaa väsyttämään kummasti, eikä jaksa tehdä mitään, päätä särkee ajoittain enemmän. Ja jos ei työpaikalla ole ottamassa mitään kahvin kanssa tarjolla olevista herkuista niin muut tuputtaa: "Otahan tyttö tuosta keksiä/suklaata/kakkua/you say it, kyllä sulla on varaa, syösyö". Ikävästi vaan tuo mässääminen näkyy sitten vyötäröllä ja yleisolossa.

Suunnitelmana olisi nyt laittaa blogin laitaan ns. painopäivyrin kun heti keksin millainen se on ja saan sen laitettua. Päivyriin on tulossa myös mittoja vyötäröstäni. Ideana on kuitenkin pääasiassa muistuttaa itseäni mitä olen tekemässä ja mitä tavoittelen ja haluan jakaa nämä juttuni lukijoiden kanssa.

Lähde

Kävin juoksemassa tuossa yksi päivä. Kokeilin pitkästä aikaa kuntoani. Polveen ainakin otti jonkin verran, mutta johtunee vanhasta vammasta ja siitä, että ei ole tullut aktiivisemmin käytettyä polviani kuin mitä normaalisti. Olo oli aika huikea tuon jälkeen, mutta en kuitenkaan ollut kovin tyytyväinen yleiseen suoritukseeni. Yleensä jaksan paremmin tuollaisia lenkkejä, mutta nyt otti sen verran koville, että lenkin jälkeen söin rahkan ja nukahdin hetkeksi.

170713

Nyt skarpataan!

Unelmavartalo?

Millainen on unelmavartaloni? Itselläni on kropassa epäkohtia, joita yritän työstää tavalla tai toisella. Ongelma-alueeni on erityisesti vatsa. Se on venynyt ja vanuttunut raskauden aikana ja ennen raskautta olin kovin paljon ylipainoinenkin. Ne kilot mitkä on lähtenyt, näkyy vatsassani myöskin tyhjänä etureppuna, raskausarpineen päivineen.

Sitä puhutaan, että kyllä se iho kiristyy ajan myötä. Kuinka kauan mun pitäisi siis odottaa sitä ihon kiristymistä? Synnytyksestä on kohta aikaa kolme vuotta ja mulla on tyhjä pussukka vatsallani. On sitä rasvakerrostakin siinä, jota täytyisi unelmieni vartaloani varten sulattaa pois.

Haluaisin litteämmän vatsan. Käsivarsiini jonkin verran muotoa. Pakaroihin pyöreyttä. Ratsupussit pois sisäreisiltä. Sitten olisin todella tyytyväinen. Ei vaan. Nimenomaan oon nytkin tyytyväinen ottaen huomioon sen, että olen laihtunut 20 kiloa. Se on ollut yksi suurimmista saavutuksistani, josta olen ylpeä. Kaikki nuo haluni on kovan työn takana, seuraavia tavoitteitani, mutta eivät pakollisia. Ajatukseni unelmavartalostani on lähinnä se, että miltä musta itsestäni tuntuu olla kropassani. Itsevarmuus on sitä mun unelmavartaloani, vaikka se ei ole sitä fyysistä puolta. Uskoisin olevani entistä itsevarmempi kun saan ryhtiä kroppaan työstämällä eri lihasryhmiä, saamalla vatsastani rasvakerrosta pois ja ihoakin kiristymään toivon mukaan, ajan myötä.

En kiirehdi kohti unelmavartaloani. Kiireettömällä työllä ja monilla eri tekijöillä pääsee jo pitkälle ja pysyviin tuloksiin. Ihailen sellaisia ihmisiä, joilla on järjettömästi itsekuria mm. treenaamista kohtaan ja jopa tarpeeksi aikaa keskittyä siihen treenaamiseen ilman lasta. Lapsi on jonkin asteen rajoite, mutta ei se tietenkään rajoita täysillä. Vuorotyö vaikuttaa myös pitkälti tähän projektiini.

Ihmeellisiä ihmisiä ovat myöskin ne, jotka saa pienellä treenaamisella isoja tuloksia, mutta taitaa siinä vaikuttaa pitkälti se rasvamäärä kehossa! ;) Rasva on se, mikä ei ihan hirveän helposti lähde, eikä todellakaan lyhyessä ajassa. Helpompaa olisi varmaan jos olisi oma ns. tukihenkilö, joka tsemppaa, kannustaa, patistaa, vahtii. Tukihenkilö vois olla myöskin samassa duunipaikassa kuin minä (haaveilee mahdottomuuksia), jolloin voisi vahtia kahvihuoneen herkutteluja. :P

Uusi koti

Moikka täältä uudesta kodista!

Kirjoittelen ensimmäistä blogimerkintöä pitkästä aikaa ja erityisesti uudessa kodissamme. Ollaan eletty reilun kuukauden pahvilaatikkohelvetissä, joka näköjään jatkuu vielä tovin kunnes saadaan hommattua kirjahylly ja uusi tv-taso. Vanhassa kodissa on edelleen pyykinpesukone, ja varasto tyhjentämättä. Työn alla on saada paku taas tuttavalta lainaksi, jotta saisi nuo loput tavarat sieltä pois ja siivottua vanha koti luovutuskuntoon joten kuten.

Pikku-E on lähtenyt myöskin isälleen lomailemaan kahdeksi viikoksi viime perjantaina ja mulla alkaa olla hieman ikävä sitä jässikkää. Koti tuntuu niin tyhjältä ilman äänekästä ikiliikkujaa. Milläpä muulla tämän kahden viikon ns. oman ajan laatuajan käyttää kuin tekemällä useita ylimääräisiä työvuoroja? Enkö mä sitten opi ikinä oikeasti ottamaan kaiken irti siitä vähästä omasta ajastani kun ipana on poissa?

Urheilun saralta vähän huonoja juttuja, tosin on hyvääkin tullut tilalle. Juokseminen on aika nollana ollut viime aikoina, myönnän. Samoin pyöräily. Muutto on sen verran vienyt aikaa ja voimia. Muutto on myös kasvattanut reippaasti sitä porrastelukuntoa. Portaita on neljänteen kerrokseen uudessa kotitalossa, eikä ole hissiä. ;) Siinähän sitten reippaasti vaan kantamaan pahvilaatikoita!

Kunhan tämä tilanne rauhoittuu niin pitää ottaa urheilu takaisin osaksi tätä sekasortoelämää. Vatsamakkarat alkaa hieman kasvaa, mikä on huolestuttava piirre itsessäni tällä hetkellä... Eikä ihme kun terassikausikin on korkattu ja sitä tuppaa lähtee herkemmin hyvillä keleillä käymään yksillä tahi kaksilla. :)

Pääasia, että nyt nautitaan vaan tästä elämästä. Eikä keskitytä niihin huonoihin puoliin vaan ihmetellään ainakin nämä kaksi lapsivapaaviikkoa itsekseni ja tehden juuri sitä mitä huvittaa. No stress, eiks vaan?

Coming up!

Hei kuulkaas. Kun mulla on ollut motivaatio ihan hukassa, ja kauheat muuttostressit sun muut päällä niin otan uuden ryhtiliikkeen (moneskohan ryhtiliike tämä sitten on tälle vuodelle?) uudessa kodissamme. Tänne on tulossa mm. mittoja, kuvia, sekä tarkennettuja liikuntasuunnitelmia, ruokapäiväkirjoja. Saan itselleni konkreettisesti väännettyä rautalangasta itselleni, mitä olen tekemässä.

Ja jotta tästä ei tulisi muiden liikuntablogien lailla täydellistä liikuntablogia, niin toki muutakin elämää tulen täällä selostamaan ihan niin kuin tähänkin asti. Olisiko lukijoilla toiveita julkaisujen aiheiden suhteen? :) Sana on vapaa!

Mikä päivä, mikä maa, mikä valuutta...?

Neljä yövuoroa lusittu. Ja miten kroppa reagoi? K-A-M-A-L-A-S-T-I!

Mun maha on ollut tosi kipeä nää yöt, turvottaa, on ollut ähky olo melkein koko ajan, hirveitä ruoansulatusvaivoja vaikka ei oisi moneen tuntiin syönyt mitään. Unirytmin sai kyllä käännettyä ihan hyvin, että jaksoin valvoa yöt ja päivisin sain nukuttua.

Kun kroppa ei toimi, niin ei toimi mikään muu. Meinasin eilen lähteä juoksemaan pitkästä aikaa, mutta olo oli niin kamala iltapäivällä, että en oikein tiennyt miten päin pitäisi olla. :(

Sitten on toi pääkoppa sekaisin. Säpsähtelen vieläkin tajuten, että pitikö tänään olla hammashygienialla aika, entä pankissa? Joko huomenna pitää mennä töihin? Missä pikku-E on? Tänään ei ole muuta kuin tuon pojun hakemista mummiltaan, ja huomenna vasta alkaa arkeentuminen, ja asioinnit. Elin koko yövuorojakson ajan aina päivän edellä enkä oikein sisäistänyt missä vuorokauden ajassa mennään. Toivottavasti huomisaamuun tämäkin olo on tasaantunut.

Hyvää maanantaita siis! Ja hyvää vapaapäivää mulle, kaksi sellaista! :)

Motivaation puute

Hiljaisuutta on ollut blogin puolella. Joku taisi jo siitä minulle mainita blogin ulkopuolella, että tekstejä kaivattaisiin. Pöytälaatikossa olisi joitain luonnoksia jo aloitettuna, mutta en ole niitä saanut päätökseen vielä. Pitänee hieman skarpata asian suhteen.

Syitä miksi nyt ei ole tullut kirjoituksia on ollut pikku-E:n rankka uhma (joka ehkä alkaa helpottua kohta), muuttotouhujen aloittaminen, Game of Thronesin koukuttavat jaksot ja se motivaation puute.

Myönnän, olen mällännyt nyt vähän ronskimmalla otteella, tällä hetkellä turvotusta on se pari kiloa, liikunnat jäänyt miinukselle. Pitäisi kerätä motivaatiota ja jaksamisia taas keskittyä itseeni. Sain tänään pitkästä aikaa Fitin kotiin postissa, jospa saisin kerättyä taas inspiraatiota. Mitäs muita keinoja voisi olla saada motivaatiota?

Juhannus menee yövuoroissa. Aloitan yövalvomiset tänään ja saa nähdä miten pahasti kroppa on maanantaina sekaisin kun valvomiset loppuu silloin. Voisin näistä yövuoroista laittaa pientä raporttia miten vaikutti kehooni, mitä olisi voinut tehdä toisin esim. syömisten suhteen. Nyt tällä hetkellä eväinä olisi puuroa, raejuustoa, rahkaa, marjoja, hedelmiä, ja töissä saa keitellä kahvia heti kun sinne pääsee.

Lähde

Pyörämerkintöjä

En ole toviin ehtinyt tehdä kuvakaappauksia Endomondosta työmatkapyöräilyistäni. Tässä on useampi kuvakaappaus tehty:

310513

020613

040613

050613

Toinen kuva on yhdeltä reissulta, työpäivän päätteeksi pyöräilin järven ympäri. En muistanut tuona päivänä laittaa Endomondoa puhelimessani päälle, mutta matkaa ei olisi ollut kuin n. 3km ilman lasta. Oli hyvä keli pyöräillä, aurinko porotti ja nautin siitä rauhasta saada pyöräillä omaan tahtiin. Kolmannella työmatkapyöräilyllä oli kolme osuutta, jotka kaikki mittasin. Keskinopeudet on nähtävästi pysyneet aika tasaisina. Taisi jokaisella pyöräilykerralla tuullakin ajoittain inhottavasti, mutta erityisesti silloin alkoi reisissä hapottamaan kun joutui tuulta vastaan polkemaan ja tunne oli aivan uskomaton kun tuuli lakkasi ja sai polkea taas vapaasti, mutta kuitenkin yhtä kovaa.

Oi, milloinkohan sitä ehtis juoksemaan? Ehkä ensi viikonloppuna pitkästä aikaa ;) Huomenna kuitenkin jatketaan taas työmatkapyöräilyllä säävarauksella.

"Tyhmä äiti"

Että sellaista. Täällä on selkeä "tyhmä äiti" -vaihe. Sehän on tyhmää äidiltä kun tuputtaa puuroa, eikä anna leikkiä puhelimella tai toruu jostakin asiasta, mitä ei saisi tehdä. Kaikkihan on nyt hölmöä ja tyhmää. Vapaapäivä on mennyt rankasti lapsen huutoa ja kiukkua kuunnellen, komentaen pahoilta tekosilta. Päästiin ulos asti vasta puolen päivän jälkeen, tunnin mittaisen lounastaiston jälkeen. Pojalla oli kaikki hyvin kun sai pyöräillä ja käytiin puistossa, jätskillä ja vaikka mitä. Kotimatkalla taas kaikki oli ihan pielessä ja kotona potalla istuessaan huusi sitten päin naamaa "PERKELE" ja "VITTU". Hohhoijaa sanon minä. Jouduin tänään takuuvarmasti 257 kertaa laskemaan sataan, etten rähjäisi ja edelleenkin pantaa puristaa ja tekisi mieli rähistä vähän.

Tässä satuin myös pohdiskelemaan samaan aikaan sitä, että miten voisin tavata miehiä. En haluaisi palata deittipalstoille enää, mutta alkaa vaikuttamaan siltä, että saattaa olla ainoa tie onnelliseen parisuhteeseen tällaisessa elämäntilanteessa. Aivan kaikki miehet ei välttämättä ymmärrä, että en kykene tapaamaan miestä jatkuvasti, alkuun tapaamiset olisi vain joka toinen viikonloppu, ehkä joskus muulloinkin jos sattuu lapsenhoitoapu kohdilleen. Eikä lapsen kanssa miesten tapaaminen oikein tunnu onnistuvan missään leikkipuistoissa yms. Näen ympärillä hirmu paljon onnellisia perheitä, jollain yksinäisellä saattaa olla sormus sormessa jne. jolloin on myös vaikea lähestyä. Eikä kukaan tunnu lähestyvän naista, jolla on lapsi mukana leikkipuistoissa, torilla, lenkillä. Useat tuntuu sanovan, että kyllä joku lähestyy kun käyt jossain. No, minähän käyn! Koko ajan! Samoissa paikoissa...

Entäs sitten kun on esim. feisbuukissa kavereina sellaisia miehiä deittipalsta-ajoilta, joita ei ole ehtinyt tavatakkaan ja kaikki sattuu kysymään, että koskas ehdit näkemään. Sitten kun lähdetään sopimaan jotain ajankohtaa niin esteeksi tulee mun vuorotyö, hänen työ, mun satunnaiset vapaapäivät, jolloin hänellä on muuta  tai päinvastoin jne. Eikä minulla todellakaan lomia tule olemaan seuraavien kuukausien aikana. Onpas hankalaa!

Ehkä mun pitäisi vain tyytyä siihen mitä on, ja siihen, etten tule tapaamaan toviin ketään. Ystäviäkin on hankala vuorotyöläisenä tavata.

Niin! Ja minähän pääsen muuttamaan heinäkuussa! :)

Asuntokauppoja

On tullut aika elämässäni, jolloin etsin omaa asuntoa. Tämä asunto, jonka joskus tulen ostamaan tulisi olemaan elämäni toinen omistusasunto. Kävin viime viikolla pankissa, jossa sovittiin kohtuullisen suuruisesta lainasta elämäntilanteeseeni nähden ja ajatellen, että elämiseen ja jopa säästämiseen jää riittävästi rahaa.

Lähdin erääseen kolmion tarjouskauppaan mukaan maanantaina ja tänään sain viestin, että tarjousta ei hyväksytä syyllä, että tarjoukseni on liian kaukana myyjän omasta tavoitteesta. Taustoja voisin sen verran kertoa, että asunto on ollut useamman kuukauden myynnissä, alunperin n. 140k euron pyyntihintaan ja muutettuaan tässä hiljattain tarjouskauppaan lähtöhinta tippui 119k euroon. Taloyhtiössä on tulossa viiden vuoden sisällä useita isompia remontteja ja näin ollen en ymmärrä mikä mahtaa olla myyjän tavoite. Vastike on tällä hetkellä jo suht kova ja menee mahdottomaksi isommalla myyntihinnalla tulevien remonttien myötä. Jännä juttu.

Mulla on toinen asuntoehdokas tiedossa ja taidan lähteä sitä yrittämään. Siinä vastike on paljon alhaisempi kuin kolmiossa, asunto on kaksio, mutta isompi kuin tämä nykyinen ja pohja on kiva siihen nähden, millaisessa asunnossa tällä hetkellä asumme. Kaiken tällaisen asuntopohdintojen prioriteettina on kuitenkin se, että pääsisin maksamaan sitä omaa asuntoa. Riippumatta muutammeko kaksioon vai kolmioon. Isommassa kaksiossa mahtuisimme vallan hyvin asumaan vielä pari kolme vuotta, kunnes pikku-E menee kouluun. Ja siihen aikaa on n. 3v vielä. Ainahan asunnon voi tarpeen vaatiessa myydä ja etsiä isompaa. Elämäntilannekin voi olla hieman eri parin vuoden päästä, jos vaikka sen unelmien prinssin löytäisi. ;)

Google

Tavoitefarkut

19052013

Nyt päästiin tänne. Tää vaatii multa paljon julkaista tällainen kuva itsestäni. Olisi ollut parempi kuva puhelimessani, värillisenä, mutta se sanoi jälleen kerran sopimuksensa irti ja koneelleni oli ehtinyt tämä huonolaatuinen mustavalkoinen epäselvä kuva, mutta tästäkin näkee jenkkikset. Housut menee hyvin kiinni, ei edes kiristä vaikka siltä näyttää. Nuo jenkkikset on sitä löysää nahkaa, rasvaa, arpikudosta raskauden jäljiltä.

Tämä olkoon nyt muistutuksena itselleni blogin puolella mitä olen tavoittelemassa.

Työmatkapyöräilyä

Hemmetin hyvä idea onkin! Päätin, että nyt jatkossa kun ei sada ja on aamuvuoro niin vien pikku-E:n päiväkotiin pyörällä ja sieltä töihin. Pikkumies nautti niistä kahdesta pyöräilypäivästä tavattomasti, ja niin minäkin, vaikka takapuoleni olikin toisena päivänä toista mieltä.

Sitten tulikin vapaapäivä ja päivä meni asioita hoidellen. Ja sadepäivät osui kohdalle kun taas piti töihin lähteä. Jospa ensi viikolla on aurinkoisia/sateettomia päiviä, jolloin voisin mennä pyörällä töihin. Matkaa kertyy näissä n. 7,5km suuntaansa. Koti-pk -pätkät menee 11 kiloinen lapsi kyydissä, jolloin se hidastaa matkaa jonkin verran ja jalkoja alkaa hapottaa.

200513 - 1

200513 - 2

210513 - 1

210513 - 2

Kuten huomaatte, olen ottanut toisena päivänä kotimatkalle pidempää reittiä kun tuntui, että energiaa olisi. Näin voisi toimia silloin kun ei olisi kiire kotiin. Enemmän tehoja saa irti pyöräilystä kun yhdistää työn ja huvin. Pahinta oli ehkä julmettu tuulenpuuska toisena päivänä, jolloin kilometriajaksi tuli kuudennen kilometrin   kohdalla 11 minuuttia! Millään ei päässyt eteenpäin pikkumies takana painoa tuomassa ja tuuli vastaan niin maan perkeleesti. Kyllä oli voittamaton olo tuon pätkän jälkeen! :D

Seuraavassa tekstissä on vähän asiaa kropastani. Sunnuntaina kuvasin itseni niissä tietyissä farkuissa ja tuun pitämään niitä farkkuja ns. tavoitefarkkuina. Ne on käytössä siltikin, koska ovat hyvät, mutta... tästä lisää! ;)

Ryhtiliikettä!

Nyt kun aletaan palautumaan arkeen niin otetaan ryhtiliikettä. Sairastelun ohella syömiset oli mitä sattuu ja se näkyy myöskin turvotuksena kehossani. Huomenna käyn hilpaisemassa lenkin, johon kuuluu myös pyöräosuus vieden pyörä samalla huoltoon.

Nyt olen katsonut enemmän mitä eväitä vien töihin, ja mitä kotona syön. Leivät jää pois taas, turhaa ylimääräistä hiilihydraattia minulle, ja leipähän tunnetusti myös turvottaa melkoisesti vatsanseutuani. Toisille se sopii ja toisille ei. Hiilihydraatit otan jostain muualta mieluummin.

Eväinä on toiminut hyvin töissä esim. puuro, rahkasetti ja banaani varuilta jos vielä jää nälkä ja yleensä sekin tulee syötyä. Vettä juon runsaasti pitkin päivää ja kahvia menee luonnollisesti kotona ja töissä PALJON. Ehkä ei hirveän hyvä juttu, mutta mä niin tykkään kahvista. Ilman sitä olen kamalan kiukkuinen.

Alla esimerkkejä päivän seteistä. Näiden lisäksi tietysti paljon muutakin. Rahkaa on 250g, mustikoita, pähkinöitä, gojimarjoja, kaakaonibsejä ja lounaaksi vedin pannukasviksia ja kanaa sekä raejuustoa.

Tulossa: sunnuntaina otan yhden vertailukuvan yksissä farkuissani ja katson mitä ryhtiliike tuo tullessaan sen avulla. Niissä farkuissa näkee erittäin hyvin mitä ylimääräistä mun vatsanseudulla on! 

Äitienpäivä

..."Mä haluun nukkuu", sanoo pikku-E. Kello on kuusi aamulla ja kirjoittelen pikaisesti tänne. Parinkymmenen minuutin päästä lähdetään kohti mummolaa ja sieltä itse hilpasen töihin. Herätessäni aamulla tuumailin, että ykskin joka minulle toivottaa äitienpäivää, saa tuta pientä kiukkua. Nimittäin mulle ei toivota äitienpäivää kukaan muu kuin oma lapsi. En minäkään toivottele äitienpäivää niille, jotka ei mun äitejä ole. Mulla on yksi äiti ja mummi, jotka saavat toivotukseni. ;)

Töiden jälkeen on luultavasti äitienpäiväkahvit mummolassa ja sitten pitäisi saapua kotiin pojun  kanssa. Huomenna tuo pääsee taas päiväkotiin. Viikonloput olen pyrkinyt pitämään pojulla viikonloppuina. Onneksi mun vanhemmat mielellään hoitaa pojua silloin kun mun lapsiviikonloppuna olen töissä. Olisi aika kurjaa laittaa kolmevuotias päiväkotiin lauantaina/sunnuntaina.

Meidän yhteiset viikonloput on useimmiten siis arkipäivinä ja silloin pyrin järjestämään kaikenlaista mukavaa tekemistä. Yleensä arkena ei saada lapsikavereita kun isolla osalla meidän lähipiirissämme on päivätyö, arkityö tai miksikäs sitä kutsutaan kun me taas elämme vuorotyöläisen elämää. :)

Aurinkoista päivää kaikille! Huomasittekos, mä en toivottanut äitienpäivää! ;)

Nyt...

pärkele!

Kuten kerroin, mulla on ollut tätä muka-flunssaa-yskää enemmän tai vähemmän ja tää yskä on jotain niin kaameeta. Pari yötä kun on valvonut tän kanssa niin kyllä alkaa elämä potkimaan päähän. Tänään pitäisi hurauttaa töihin silti.

Mä sanon, että nyt perkeleen yskä. Painu sinne mistä tulitkin, mä en suostu sairastamaan enää! Mä tahdon urheilemaan. Mä tahdon elää ilman, että täytyy koko ajan viettää yskämaratoneja!

Nih. -.-

Viikonloppu

Niin se viikonloppu vierähti ja itselläni on kerrytettynä aikamoiset univelat vielä kaiken lisäksi. La-su välisenä yönä ei tietenkään tullut laivalla nukuttua kuin koiranunta muutaman tunnin ja sunnuntai-iltaan asti meni koomaten kunnes sain viestin Pikku-E:n isältä, että ovat matkalla päivystykseen. Tunnissa lähdin myös sinne. Huoli oli suuri ja väsymys tiessään sen myötä.

Pojalle oli iskenyt taas laryngiitti, tiesin, että tässä on edessä hankalahko yö. Spirojen ja kortisonien jälkeen tila rauhoittui ja pääsimme lääkärin luvalla kotiin yöksi. Nappasin siis urhean pikkumiehen kotiin suunniteltua aiemmin ja varauduin valvomiseen. Pari hassua tuntia tuli nukuttua kun alkoi taas haukkumiset ja hengityksen vinkumiset. Ikkunaa auki, poitsua kohoasentoon, jossa itsekin olin. Välillä istuttiin ikkunan edessä, jotta saisi kylmää ilmaa hengitettäväksi. Ehkä aamuneljältä tilanne rauhoittui ja nukuttiin neljä tuntia lisää.

Eilinen on siis mennyt osin koomaten ja pinnistellen hereillä. Kävimme myös kolmevuotis-neuvolassa, jossa Pikku-E suoriutui hienosti tehtävistä ikätasonsa mukaisesti. Hauskoja kommelluksia oli, myöskin osoitti kärsimättömyyttään. Kasvukontrolliin joudutaan todennäköisesti, jossa seurataan kasvua tiheämmin. Niin pieni ikäisekseen ja päänympärys + pituus heittää yhdessä kasvukäyrää alemmas.

Flunssakin oli iskemässä pahana lauantai-aamuna, mutta sitten oli tiessään. Laivalla se hiipi salakavalasti sunnuntai-aamuna uudelleen ja nyt on vähän sen mukainenkin olo. Aamuisin joutuu tyhjentämään päätä urakalla ja yskimään, että lima irtoaisi ja sitten helpottaa loppupäiväksi. Outo flunssa.

Jospa tässä nyt yrittäisi päästä oudosta flunssasta niin palautuisi taas urheiluaktiviitteihin. Tänään sitten palaudutaan yhdeksi päiväksi töihin ja sitten on taas kaksi vapaapäivää.

Hyvää tiistaita lukijoille!

Blogihaaste nro 3

SuperMinältä sain haasteen ja selailtuani aiempia haasteitani (joita on kaksi tehty) huomasin, että mullahan oli jo tämä sama haaste tehtynä! Löytyy siis tästä! Ne 11 asiaa minusta lienee samat. :P

Mutta voisinkin vastailla SuperMinän haasteessa olleisiin kysymyksiin ja laittaa teille luettavaksi.

1. Kuinka monta vakavaa parisuhdetta sinulla on ollut?

Tämähän oli kiperä kysymys. Mikä määritellään vakavaksi? Sanoisin, että kaksi. Ensimmäinen kesti 2½ vuotta, ensirakkaus kyseessä. Toinen tuli kuvioihin neljä kuukautta myöhemmin ja kesti tasan seitsemän (7) vuotta. Ehkä kolme sittenkin, koska tunteet oli aivan uskomattomat, kesti tosin neljä kuukautta etäsuhteena ja oli aivan liian raskas mulle ainakin.

2. Onko sinulla eläimiä, mitä?

Ei ole, mutta mulla on ollut kaksi kissaa ja yksi koira. 

3. Minkälainen kotisi on?

40,5 neliön kaksio, suurella lasitetulla parvekkeella varustettuna.

4. Jos sinun pitäis muuttaa, millaiseen asuntoon/taloon muuttaisit?

Tällä hetkellä olen pikkuhiljaa katsomassa omistusasuntoa samasta kaupungista. Toivoisin oman asunnon olevan kolmio, jotta Pikku-E saisi oman huoneensa. Ihanteellisin talomuoto olisi rivitalo omalla patiolla/pihalla.

5. Sauna, suihku vai kylpyamme?

Suihku. Sauna on hyvä plussa. Kylpyammetta en edes jaksaisi pestä kerran viikossa. Mikä duuni siinäkin!

6. Samsung, Nokia vai iPhone?

Minä luotan Nokiaan. ♥

7. Keräätkö itse omat marjasi?

Todella mielelläni! Kolme kesää olen käynyt yhdellä mansikkamaalla ystäväni kanssa keräilemässä pari ämpärillistä mansikoita. Mustikoita sattuu tulemaan tuttavalta kiloittain.

8. Mitä tavaraa ilman et tulisi toimeen?

Paha kysymys. Puhelimesta on tullut sellainen, jota ilman ei pärjää nykymaailmassa. :D

9. Milloin viimeksi suutuit ja miksi?

Noloa. Tänään. Armas lapsi keksii kivoja juttuja toisinaan (mm. saippuaisilla käsillä on kiva lähmiä mm. televisiota - "minä pesen tämän!") ja vaikka kuinka jankutan, että ei saa tehdä niin tottakai se pitää tehdä.

10. Mitä puuhasit viimeksi pihalla?

Vanhempien pihassa haravoin tänään. Kyllä on se haravointi ihan muksaa puuhaa.

11. Aiotko laittaa haasteen eteenpäin?

Olen äärimmäisen huono haastamaan! En siis haasta, mutta lukijat saa taas napata näitä mukaansa ja vastata näihin samoihin kysymyksiin.

Mulle vähän lovee!

Voi minua, pientä rakkaudennälkäistä. Facebook on tällaiselle yksinäiselle melkoisen vaarallinen paikka kun siellä näkee hiljattain alkaneita parisuhteita sekä sellaisia, jotka ovat kestäneet useamman vuoden ja silti ovat vieläkin rakastuneita toisiinsa. Alkaa kalvaa tämän sisintä kun itse en ole löytänyt sellaista miestä, jonka kanssa voisi nauttia suurenmoisesta tunteesta. 

Toisaalta sitten taas olen tyytyväinen siihen mitä mulla on. Pikku-E on parasta elämässäni ja tänään alkaa puolen vuoden työsopimuskin. Tää on mun elämä, jonka olen itse itselleni rakentanut ja olen tyytyväinen. Se jokin vain puuttuu siltikin ja kyllä sitä alkaa kaivata tässä vaiheessa elämässä todenteolla. 

Se kun saat jakaa elämääsi toisen tasavertaisen kumppanin kanssa, se kun saat purkaa huolesi, kiukkusi, turhautumisesi. Se kun saat jakaa ilosi, elämäsi suurimmat onnistumisesi, nauraa yhdessä jonkun kanssa. Se kun saat harrastaa mieleisiä asioita toisen kanssa, käydä keikoilla, juhlia kun siihen aihetta on ja olla kotona kainalokkain televisiota katsellen. 

Ja erityisesti se, kun sua rakastetaan ehdoitta, täysillä, juuri sellaisena kuin sinä olet.

Mulle vähän lovee subkutaanisesti!
Google

Oloja ja vappuja

27.4.2013

Viime lauantaina olin juoksemassa lyhyen lenkin ennen iltavuoroa. Tätä ennen tein vatsalihastreenin suunnitelmieni mukaisesti ja lähdin juoksemaan. Energiat meinasi loppua, mutta tuli se kuitenkin juostua ja totesin tämän jälkeen, että lihastreenin ja juoksemisen välillä pitäisi olla useampi tunti taukoa jos nämä kaksi treeniä on samana päivänä. Saisin enemmän tehoja irti juoksemisesta tällä tavalla. Eikö vain?

Tänään piti lähteä kävelylenkille Pikku-E:n kanssa, mutta täällä on sade- ja raekuuroja ja mulla on jonkunlainen flunssakin alkanut. Täytyy vähän säästellä itseään ja levätä sen verran kuin ehtii. Huomenna täytyisi taas lähteä töihin. Nyt ei sovi tulla kipeäksi kun viikonloppuna on edessä Radio Rockin kymppiristeily. :P

Työpaikkaherkkulakkokin on sujunut ihan mukavasti. Herkkuja on kyllä saanut katsella ja kuolata taukokahvin ääressä, mutta olen malttanut olla ottamatta. Ostin tänään kaupasta viinirypäleitä, joita vien huomenna töihin naposteltavaksi. Jospa huomisen vappuherkutkin ei niin hirveästi töissä kummittele. :)

Oikein hyvää vappua kaikille!

Huoltajuudesta lyhyesti

Yksinhuoltajuus on liian rajattu määritelmä. Kyseessä on oikeasti yhteishuoltajuus, mutta kuitenkin tämä on kaikkea muuta. Pikku-E:n isä tapaa lasta joka toinen viikonloppu, useamminkin jos haluaa. Teen suurimman kasvatustyön ja suurimmat päätökset kertoen niistä myös lapsen isälle ja kuulen hänen mielipiteensä mielelläni.

Käytännössä tämä huoltajuus siis on hyvin rinnastettavissa yksinhuoltajuuteen ja näin ollen käytän sitä määritelmää. Jos kyseessä olisi ns. fifty-fifty -tapaaminen tai joka toinen viikonloppu sekä extrat + isä asuisi samassa kaupungissa, puhuisin yhteishuoltajuudesta sen täydessä merkityksessä.

Arki ei ole aina helppoa, mutta sitäkin ihanampaa kun vaikeista vaiheista pääsee yli. Inhottavia aikoja ovat sellaiset, joissa lapsi huutaa tunnista toiseen, etkä tiedä miksi ja yrität viihdyttää lasta saaden päähäsi dvd-koteloita tai kirjoja (joista muuten tulee hienot mustelmat naamaan, been there) tai selvittää mikä on vialla. Sitten alkaa ottaa pannuun kun et tiedä enää mitä voisit tehdä, etkä etenkään voisi antaa lasta kumppanille ja lähteä itse päästelemään savuja ulos.

Parasta on se, että tällaisen jälkeen lapsi tulee sanomaan, että äiti sä oot paras. Siitä tietää, että lapsi nimenomaan luottaa suhun, ettet lähde pois silloinkaan kun ottaa pannuun. ♥

Tällä välin kun kirjoittelin tätä teksti, lapsi sai aikaan valtavan sotkun. Miljoonat kynät lattialla levällään, televisio pauhaa ja lelulaatikko tyhjennetty. Tämä äiti siis lähtee siivoamaan nuo sotkut ja kaappaamaan maailman ihanimman lapsen kainaloon lueskelemaan kirjoja.

Miksen...

...ikinä opi, että jos aikoo vetää lihastreenin niin sitä ennen ei juosta kahta kilometriä enempää ns. lämmittelyksi. Tällaista tänään:

Lenkin jälkeen vetäisin n. 12 minuutin nopeatempoisen vatsalihastreenin. Näistä vatsalihastreeneistä tulee oma postauksensa myöhemmin, ehkä vasta n. kahdeksan viikon kuluttua. Vihjeeksi, siitä mistä on kysymys, voinen antaa Elisan kahdeksan viikon vatsalihashaasteen. 

Olo on kyllä nyt ihan piupau.

Ensin oltiin menossa innolla...

...ja sitten kotiin tultiin näin.

Ongelmana työpaikkaherkut

...ja itsekuri. Itsekuria löytyy kotona ollessa, mutta siitä ei ole tietoakaan työpaikalla sitten! Miten voisikaan olla kun käden ulottuvilla on lähes päivittäin tarjolla pullaa, kakkua, karkkia, keksiä, you say it. Päivitin juuri treenikirjaani tän vuoden puolelle. Kirjasin nuo juoksulenkit sinne, mittailin itseäni hieman, suunnittelin treenejä seuraaville viikoille.

Ensimmäisenä tavoitteena on katsoa tuota itsekuriani työpaikalla. Katselin, että olisi Radio Rockin risteily kahden viikon päästä ja ajattelin sen ottaa ensimmäiseksi etapikseni, ei työpaikkaherkuttelua. Katsotaan miten nämä kaksi viikkoa lähtee sujumaan.

Onko teillä lukijoilla vinkkejä, miten saatte pidettyä näppejänne irti työpaikkaherkuista? 

Sunnuntailenkki vol. 2

Superhieno päivä! Kuljetin kilometrin matkan verran fillariani kävellen vanhemmille tsekattavaksi ja sieltä päätin juosta kotiin päin. En tietenkään sitä kilometrin matkaa takaisin vaan kiertäen, matkaa kertyi siis huimat 4,85km. Viimeisiä metrejä kotiini en enää kyennyt juoksemaan kun tuntui, että jalat ottaa pahasti vastaan ja kävelin n. 150m Endomondon sammuttamisen jälkeen. Tulipa voittoisa olo kun näki lukemat puhelimessa. Tosin paremminkin voisi olla, mutta täähän on mun mittakaavalla oikein hyvä!

Linnut lauloi, paska haisi, leskenlehdet ojissa, pajunkissatkin pullistuu.. Se on kevät! Ihan virallisesti.

Viha-rakkaussuhde

Google

Miten voi rakastaa ja vihata yhtä paljon pientä lasta? Tällainen tilanne tulee varmasti jokaiselle äidille vastaan lapsiarjessa. Yksinhuoltajana on aika hankalaa jättää lapsi toiselle vanhemmalle ja lähteä itse ulos tuulettumaan tai tekemään juuri sitä mikä saa hermot palautumaan.

Kohta kolme (3!) vuotta täyttävä Pikku-E kokeilee rajojaan tällä hetkellä jatkuvasti ja tämän myötä tän äidin hermot napsahtelee tämän tuosta. Puhetta ei uskota, sitten mennään huutamiseen, jäähyyn, kielletään kivat jutut, mikään ei auta. Kaupassa käynti tuon kanssa sentään onnistuu lahjomalla tikkarin ostolla reissun päätteeksi, jos istuu nätisti kärryissä. Nih.

Pikku-E osaa vaatia asioita, jos ei saa haluamaansa juuri sillä punaisella minuutilla sekunnilla alkaa ihan suunnaton huuto, raivo, tekoitku. Toistetaan sitä haluamaansa asiaa miljoona kertaa eikä auta, että sanon "odota pieni hetki, ripustan pyykit/laitan tiskit/olen vessassa/you say it". Eikös kuulostakin hyvin ärsyttävältä? :) Voisin kuvastaa lastani tällä hetkellä aikapommina!

Baby Jack

Entä sitten se äidinrakkaus? Tää on ihan sanoinkuvaamatonta. Kaikki hassut jutut, mitä tuo sanoo, kertoo ja tekee saa mut nauramaan ja rakastamaan entisestään. Miten pieni keksii ja oivaltaa asioita, oppii pyöräilemään, hyppimään yhdellä jalalla ja kertomaan pieniä tarinoita. Sydän pakahtuu kun lajittelee lapsen pieniä vaatteita kirppismyytäviin (juuri äsken hinnoittelin muutaman vauvavaatteen), katselee vanhoja kuvia. Sitä oivaltaa kuinka lyhyt tämän taaperoaika on, ja koittaa ottaa entistä paremmin kaiken irti tällaisesta ajasta. Kohta tuo menee ja tulee miten haluaa, eikä todellakaan tahdo kulkea äitinsä seurassa.

Google

Koko ajan on muistettava, että lapsi tarvitsee paljon rakkautta ja rajoja. Siksihän lapsi uskaltaa kokeilla vanhempiensa hermoja pitkin lapsuusiän, myös aikuisiällä (niin kuin minä joskus vääntäydyn hankalaksi vanhempieni edessä, vieläkin). Lapsi luottaa vahvasti siihen, että äiti tai isä ei katoa elämästään silloin kun elämä on vaikeaa. Aika hieno tunne loppujen lopuksi. Vaikka arki on toisinaan äärimmäisen raskasta yksinhuoltajana ollessa, nautin siitä suuresti. 

Google

Uusi ulkoasu

Blogin ulkoasu muuttui, kuten huomasit. Nyt tämä on tällä hetkellä enemmän minun makuun kuin ennen. Banneriin tulee ehkä jossain vaiheessa taustakuva kun saan sellaisen väsättyä, siihen voi mennä viikko tai vuosi. ;) Aika näyttää.

Samalla tavalla kaikki ihmiset yksilöllisesti muuttuvat ajan saatossa. Kun katselen itseäni vanhoista valokuva-albumeista tai katselen tietokoneelta vuosien takaa kuvia. Minäkin olen muuttunut ulkonäöllisesti. Olen saanut palautetta siitä, että kasvot ovat nykyään paljon kirkkaammat kuin kaksi vuotta sitten. Katse on eloisampi, sisin on aito ja olen löytänyt itseni. Tämä kaikki pahimpien kilojen karisemisen jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa. Ulkonäöllä on jonkin verran merkitystä omaan itsetuntoon. Kun on itseensä ulkonäöllisesti tyytyväinen, sisin voi hyvin.

Katukuvassa näkee usein tuttuja ihmisiä kasvoiltaa, joita on nähnyt vuosia sitten. Murheellista on se, että miten ihmiset tuppaavat unohtamaan itsensä. Koko olemus muuttuu huonompaan suuntaan. Näin viime viikolla tutun nuoren pojan, jonka muistan menestyvänä opiskelijana, joka huolehti myös itsestään. Nyt hän risaisissa vaatteissaan istui kadulla penkillä vierellään mäyräkoira, keskellä kirkasta päivää. Nyt ei puhuta koirasta vaan oluesta. Miten tuollainen on saanut itsensä niin huonoon jamaan?

Aiempi parisuhde on aina muistuttamassa siitä, että kun alkaa muotoutua kumppaninsa vaatimuksiin, tiettyyn käyttäytymismalliin, lakkaa muistamasta millainen itse on, mitä itse haluaa. Miksei voisi kunnioittaa ihmistä sellaisena kuin hän on, eikä vaatia häntä tavoittelemaan kuuta taivaalta, jolloin kertyy liikaa paineita?

Elämäntapamuutos pienin askelin

Kirjoitan tämän tekstin itselleni muistutukseksi ja jaan teille oivia vinkkejä, joita olen todennut hyväksi. Puhutaan elämäntapamuutoksista. Liputan nimenomaan pysyvän elämäntapamuutoksen puolesta, inhoan dieettejä, joilla saa nopeasti tuloksia, ja kilot palautuu yhtä nopeasti.

Pari vuotta sitten asensin itselleni tavoitteen. Kokonaisvaltaisen tavoitteen, joka sisälsi painonpudotusta, fyysistä ja henkistä hyvinvointia, terveellisiä elämäntapoja, liikunnan lisäämistä. Koska tavoite oli alkuun valtava ja tuntui, etten voisi saada näitä kaikkia ollenkaan tavoiteltua, pilkoin tavoitteet pienempiin osiin. Lähdin liikkeelle siitä, että mitä kaapit sisälsi, karsin ruokavaliosta kaiken sellaisen, jota en tarvinnut (eikä ne myöskään tule enää kaappiini vakiokamaksi).

Jätin pikkuhiljaa ruokavaliosta asioita pois, mm. leivät, perunat, riisit, pastat. Lisäsin kasvisten ja hedelmien osuutta kaapissani. Tarkistin samalla minkä verran juon vettä. Vesi on ollut painonpudotuksessa tärkeä tekijä ja on myös monessa muussakin asiassa vaikuttava osa. Lisäsin siis veden juontia reippaasti. Saatoin ennen hädintuskin juoda alle litran päivässä, nyt huolehdin, että juon ainakin 2-3 litraa päivässä. Totuttelin kehoani pikkuhiljaa ruokavaliomuutoksiin, en tehnyt kaikkia muutoksia yhdellä kertaa vaan jätin yhden asian kerrallaan pois.

Liikunta! Se tässä onkin se painonpudotusta potkiva osa! Aerobinen liikunta kuluttaa rasvaa (ja toki se lihastreenikin), lähdin liikkeelle pitkistä vaunulenkeistä ja nyttemmin juoksen mieluusti. Yhdessä vaiheessa kävin ahkerasti uimassa ja kuntosalilla myös. Nyt kuntosalille ei ole kauheasti aikaa (joten kotitreeniä) ja uimiseen meni into päivittäisen mummomeren vuoksi.

Elämäntapamuutoksen askeleet

1. Aseta tavoite, pilko pieniin osiin, jotta tavoite ei tunnu yhdellä kertaa suurelta

2. Tarkista ruokavaliosi ja samalla kaappisi sisältö. Mitä voisit olla ilman?

3. Vettä, vettä ja vettä

4. Etsi liikunnan ilo. Mikä liikuntamuoto tuntuu parhaimmalta aluksi? Kävisikö kävely?
5. Muista, että pitkällä aikavälillä saat parhaiten tuloksia

Jos uskallat, ota itsestäsi ennen-kuva. Käy peilin luona katsomassa itseäsi silloin kun motivaatiota puuttuu. Kummasti motivaatiota tulee kun huomaa itsensä peilistä ja samalla kropan epäkohdat, joita tahtoo muokata, oli se sitten läskin sulatusta tai lihasten kasvattamista. Motivoivaa on myös välikuvien ottaminen, näet edistymisen niistä ja muistat miksi teet sitä mitä ikinä teetkin. 

Ennen kaikkea, tee se itseäsi varten.

Googlen kuvahaku

Perhana

Niin. Perhana!

On meinaa vähän tönkkö olo. Turvottaa. En oikein keksinyt turvotukselle muuta syytä kuin ne kaksi vaaleaa leipää, jotka söin aamulla puoli kuudelta, koska turvonnut olo oli vielä 12 aikaan. Kyllä huomaa, että on vaikeaa väsyneenä saada hallittua omia ruokahimoja. Pitäisi vain juoda vettä aina kun himottaa tai keksiä jokin sellainen syötävä, mikä vie himotuksen pois.

Töissäkin on hankala pitää himotuksia kurissa kun henkilökunnan taukotilan ruokapöytä notkuu herkuista. Tänäänkin oli Fasu-paloja, joita ei sitten osannut olla ottamattakaan. Kaksi... Kolme meni. Tiedän, että silloin tällöin voisi itselleen sallia pieniä herkkuja, mutta kun jos noita on saatavilla lähes päivittäin töissä. Viime viikollakin oli Raffeleita, pullaa kolme pitkoo ja vaikka mitä! Perhana tällekin!

Nyt täytyisi jostain kerätä jonkinlaista psyykkausta, että ei saisi syödä ollenkaan leipää (kuten aiemmin olenkin kertonut täällä, että leipä on pahin vihollinen) kuin ehkä kerran viikossa ja yhden palan verran ruisleipää.

Mulla on kai sitä kevätväsymystäkin, tai epäilin niin ensin kunnes tajusin mistä se johtuu. Mulla on vaan taas liikaa tekemistä ja ihmettelen, että mistä ne tekemiset on nyt mukamas tullut. Olisko taas aika keskittyy itseensä, että voisi olla virkeempikin olo fyysisesti ja henkisesti?

Motivaatiokuvia:

 

Googlen kuvahaku

Muistutukseksi

Täältä

Oi aurinko!

Kävin eilen juoksemassa. Tuntui, että puhti meinaa loppua kesken, mutta taitaa johtua siitä, että on liian kova vauhti edelleen ja näin ollen matkatkin tuppaa jäämään vielä suht lyhyiksi. Nyt on kevään pisin matka tullut tavoiteltua juosten mihin oon tyytyväinen. Alkumatkasta alkoi tuntua nilkoissa tuo juokseminen, mutta helpottui matkan edetessä. Välistä joutui kävelemään, kun kylkeä alkoi pistelemään. Hengitys on ihan hanurista, mutta en ole oikeastaan ikinä oppinut hengittämään oikein juostessa. Kun juoksukunto paranee niin  löydän samalla sen minulle oikean hengitysrytmin. Ja se minulle oikea hengitysrytmi ei ole se ns. oikeaoppinen. Hengitän aina suun kautta ulos ja sisään, mutta silloin kun kylkeä pistää niin hengitän syvään nenän kautta ja ulos suun kautta kolme kertaa, jolloin se helpottaa.

Ja nyt vähän omista oloistani. Juttelin pikku-Een isän kanssa hieman asioista eilen, jotka vähän hiersi välejämme. Nyt olo on vähän rentoutuneempi jälleen kun asioista puhuttiin. En ole millään muotoa katkera vaan olen yrittänyt pitää Een asioista huolta ja asettanut Een edun edelle. Se, että toinen syyllistää minua asioista tuntuu aina pahalta ja sitten tilanne kärjistyy kun asioista ei puhuta. Olen aika tyytyväinen kun jotkin asiat selvisi, ja voimme ehkä nyt jatkossa puhua asioista avoimemmin ilman syyllistämisiä. Näistä asioista en tule täällä blogissa tarkemmin puhumaan, muuta kuin yleisellä tasolla, että on käsittelemättömiä asioita selvästikin. Omalta osaltani ero ja kaikki oli käsitelty hyvin pian eron jälkeen ja kesti kauan aikaa osata elää yksin ja nauttia siitä. 

Ja hei, kesä tulee selvästi. Ensimmäiset pisamat naamallani kertovat sen! Avattiin Een kanssa pyöräilykausikin (siis poika pääsi fillaroimaan) ja näyttäisi siltä, että kun pyöräily sujuu pieneltä niin pääsen minäkin enemmän juoksemaan tuon perässä. Aivan ihanaa. Kevät on sitä aikaa kun uusia muutoksia tehdään itse kunkin elämässä, ajattelee asioista toisin ja ehkä on jossain määrin kevättä rinnassakin. ;)

Mikähän möykky tuossa vatsanseudulla mukamas on? :D

Painopohdintoja

Punnitsin tänä aamuna itseni. Rupesin miettimään mitkä eri seikat vaikuttaa painon nousuun ja laskuun. Minulle paino tuntuu olevan arka asia, ja tiedän näyttäväni juuri nytkin ihan normaalipainoiselta, mutta musta on aika kauheeta painaa 64kg. Viime vuonna painoin vähimmilläni 61,6kg. Tuo punnitus taisi olla joskus syys-lokakuussa ja nyt paino on noussut 2,4kg eikä se näy missään. Onneksi.

Viime keskiviikkona painoin 63,3kg. Tämän päivän painoon vaikuttaa se, että viikonloppuna tuli juotua alkoholia reippaasti. Käsittämätöntä miten alkoholi kerää nesteitä niin paljon ja nopeasti. Keho imaisee sen alkoholin itseensä kuin pesusieni vettä.

Mulla on tällaiset satunnaiset punnituspäivät. Olisi varmaan hyvä ottaa kerta viikkoon sen punnitsemisen, aina samana päivänä, mutta tuppaa unohtumaan tai sitten jos ei unohdu niin käyn punnitsee jopa kolme kertaa viikossa itseni. Painon vaihtelut näkyy tehokkaasti kun useammin punnitsee itsensä, mutta se saattaa myös lannistaa. On paljon itsestään kiinni, että miten pystyy suhtautumaan jopa kilon nousuun. Itse oon oppinut tällä tavalla tarkkailemaan eri seurauksien vaikutusta painooni. Tällä kertaa oli se alkoholi ja uskomatonta miten paljon se vaikuttaa siihen!

Tää ei kuitenkaan oo mulle maailman loppu. Tavoittelen vitosella alkavaa painoa ja kyllä mä uskon, että tänä vuonna päästään siihen. Kovalla työllä. Ruokavalio on suht kohdillaan, urheilun määrä lisääntyy pikkuhiljaa.

Ja nyt pienenä motivaattorina alla oleva kuva. Jillian on kyllä mahtityyppi!!

Googlen kuvahaku

Sunnuntailenkki

Päätin lähteä sunnuntailenkille ennen työvuoroa. Kelikin on mitä mainioin. Lämmöt nollan tienoilla, pieni tuulenvire ja aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta (tosin endomondo väittää muuta tuon aurinkoisuuden kanssa). Tuloksena oli:

24032013

08032013

Kun vertaillaan ensimmäiseen lenkkiin, jonka juoksin pari viikkoa sitten niin aavistuksen hitaampi, mutta pidempi matka! Hiki tuli nopeasti, samat varusteet oli päällä kuin ensimmäisellä kerralla. Totesin nopeasti, että nyt on ihan liikaa, vähempikin sais olla ja nappasin fleecekäsineetkin pois käsistä lenkin alussa. Tämän päiväisen lenkin lopussa liikuin kotiin päin väärästä kohdasta ja jouduin loppupätkän hieman luistelemaan. Vieläkin hieman kuumottaa ja teen pienen lihastreenin ennen suihkuun poistumista ja syömistä. Iltavuoroonkin pitäisi huristella.