Vuoden viimeinen päivä

Täältä

Mitä vuosi 2012 on antanut minulle? Se on ottanut paljon, mutta se on myös antanut paljon. Olen kokenut hyvin paljon vastoinkäymisiä, vähemmän hyviä asioita, mutta niitä hyviä asioita osaan arvostaa todella paljon. Ne hyvät asiat ovat olleet mm. uudet ystävyydet, opinnot, työelämä, lapsen uudet oivallukset ja kehitykset. Oma suhtautuminen itseeni on myös parantunut. Olen fyysisesti ja psyykkisesti paljon onnellisempi kuin ennen. Kokemani huonot asiat ovat kasvattaneet minua ihmisenä kaikin puolin, vahvistaneet entisestään ja sitähän sanotaan, että mikä ei tapa, vahvistaa.

Täältä

Mitä toivon vuodelta 2013? Toivottavasti vähemmän niitä huonoja asioita. En minä jaksaisi mm. uutta huoltajuuskiistaa, joka oli tämän vuoden riesa. Odotettavissa on selkeästi isoja muutoksia elämässämme. Opinnot päättyy n. kolmen kuukauden kuluttua, valmistun lähihoitajaksi erikoistuen sairaanhoitoon ja huolenpitoon, alan metsästää omaa asuntoa... Ja toivottavasti sen onnen ja rakkauden voisin löytää myös. Mulla olisi nimittäin paljon enemmän aikaa kaikelle. 

En aio tehdä itselleni uuden vuoden lupauksia, en aio luvata kenellekään mitään. Haluan elää seuraavan vuoden nauttien, oppien ja saaden paljon elämältä. 

Toivotan kaikille lukijoilleni äärettömän ihanaa ja kaunista, loistokasta ja parempaa uutta vuotta! Tehdään yhdessä vuodesta 2013 parempi vuosi! 

Täältä

Blogihaaste

Maubellalta olinkin saanut haasteen, ja totesin, että tämä on tullut jo marraskuussa! Ilmeisesti tämä blogimuokkari ei ollut näyttänyt sitä ollenkaan ennen ku nyt tänään kun haipakan elon jälkeen päätin tänne tulla kirjoittelemaan. Aloitetaan siis blogihaasteella!

"Jokaisen haasteen saaneen pitää kertoa 11 asiaa itsestään, vastata sen jälkeen yhteentoista kysymykseen jotka on saanut haasteen antajalta, keksiä uudet 11 kysymystä ja haastaa 11 uutta bloggaaja tähän haasteeseen, ja ilmoittaa näille uusille haastetuille haasteesta heidän omissa blogeissaan. Haasteen saa antaa vain niille bloggaajille joilla on alle 200 lukijaa - haastajaa ei saa haastaa uudelleen."

11 faktaa

Olen järjestelmällinen ihminen, ehkä toisinaan turhan perfektionisti.

Facebook-addikti

Kahvia on saatava joka aamu maidolla tai helvetti on irti

Shoppailen äärimmäisen harvoin ja ehkä 1 shoppailukerta viidestä koskee Casual-vaatteita (eli urheiluvaatteita, urheiluvaatteita ja urheilutarpeita muulloin).

Olen taloudellisesta tilanteestani tarkka, huono tekemään heräteostoksia. 

Stressaan hyvin helposti -> tulee nukuttua huonoja öitä.

Rakastan taateleita, jotka on täytetty sini- tai valkohomejuustolla. Niillä voisin elää vuorokauden.

Olen murtanut ystäväni nenän kuudennella luokalla.

Mua ei ole vaikea yllyttää uusiin asioihin. Aina kun joku aloittaa lauseen: mennäänkö haastamaan itsemme.. -> JOO! 

Rakastan tehdä töitä. Lomalla en osaa olla.

Teen Must-to-do -listoja. Näitä taitaa olla pari pitkää taas yliviivattavana.

11 kysymystä

1. Jos olisit eläin, mikä olisit? - Leijona. Vahva ja suojelevainen.

2. Oletko enemmän kotihiiri vai bilehile? - Kotihiiri. Parilla voin käydä kapakoissa, mutta en mä biletä. Moon wanha!

3. Mitä kieliä puhut? - FI, EN, SWE, SL (signlanguage)

4. Syksy vai kevät? - Kevät. Just sitä aikaa kun kevättä on rinnassa, ensimmäiset kukat ilmaantuu tien reunoille ja pääsee nauttimaan aurinkoisista säistä pitkän ja pimeän talven jälkeen.

5. Shoppaatko mieluummin netistä vai käytkö ihan paikan päällä? - Käyn mieluummin paikan päällä. En mä jaksa sitä palautusrumpaa (ellei kyseessä oo EMP).

6. Viimeisin turha ostoksesi? - Ei mulla taida sellaisia olla ollenkaan.

7. Minkä kirjan olet viimeksi lukenut? - Paolo Giordano - Alkulukujen yksinäisyys

8. Miten vietät joulua? - Vietin joulun E:n kanssa vanhempieni luona.

9. Päässä soiva biisi? - Timo Rautiainen & Neljäs Sektori - Vastavirtaan

10. Mikä olisi ensimmäinen asia, jonka tekisit / ostaisit, jos voittaisit lotossa? - Ostaisin oman asunnon ja poistuisin vuokramarkkinoilta.

11. Mitä yleensä syöt aamuisin? - Nyt on ollut taas aamusyömiset huonosti, mut paras aamupala minkä itselleni oon todennut on maitorahka + marjat

Ja sitten olisi 11 uutta kysymystä ja uutta haastettavaa. Jätän väliin tällä kertaa ja haastan lukijat tähän samaan :)

Kun päässä...

...joku huutaa RUN SANVU, RUN! Jokin on mennyt pieleen. Deittasin yhtä todella kivaa miestä, pientä ihastumista oli alkuunsa jo kuvioissa. Kahdesti oon nähnyt hänet ja eilen kävi niin, että toinen olikin niin pahasti ihastunut muhun, etten enää tiennyt mitään. Mulla on oletus, että hissuksiin katsotaan mihin jokin asia johtaa ja jos ei ole pientä ihastumista suurempaa niin voi muitakin tapailla.

 Juttelimme asiasta eilen, ja tämä Herra Heavy on pahoillaan. Mä taas oon enemmän pahoillani, koska oikeasti. Ei kukaan ihastu toiseen täyttä pahkaa parin tapaamisen perusteella. Vai ihastuuko? Tässä vaiheessa ei voi tietää onko ihastuminen pelkästään "hei, uus ihminen"-ihastumista, "kaipaan enemmän tunnetta kuin sitä ihmistä"-ihastumista tai jotain muuta. Ihastuminen on niin laaja käsite ainakin omassa päässäni, että mä en pystyisi viemään minkäännäköstä ihmissuhdetta vakavammalle asteelle pelkän ihastumisen perusteella. Sovittiin, että nyt Herra Heavy rauhottuu, tapaamme toistaiseksi kahvin merkeissä, että tilanne tasoittuu.

Miten tämä voi olla näin vaikeaa?

Ja oon deitannut toistakin miestä. Ja oon hämmentynyt kuinka samanlainen toinen ihminen on. Nimeksi annettakoon Herra Photo. Niin ajatuksiltaan kuin taustoiltaan, sielultaan. Niin samanlainen. Haluanko tapailla siinä mielessä toista, kun hän on niin samanlainen? Olisiko parisuhde tylsää kenties, jos pidemmälle ajatellaan? Tarvitseeko ihminen vastakohtaa täydentämään itseään vai samanlaista ihmistä rinnalleen?

Sen tiedän näistä molemmista, että nämä ihmiset ovat olleet tutustumisen arvioisia. Herra Heavyn kanssa tulee olemaan vähintään hyvää ystävyyttä. Ystävyys on kuitenkin kultaakin kalliimpaa.

Oon puhunut yhden hyvän ystäväni kanssa asiasta, vuodattanut omaa oloani ja se on helpottanut ajatuksiani. Suhde voidaan viedä vakavammalle asteelle vasta kun tulee tunne, että tuo on se oikea, teen ihan mitä vaan saadakseni hänet, myyn vaikka mummonikin (nyt tässä vaiheessa kuuluu ottaa tämä vitsillä). Te rakastuneet ihmiset. Tiedätte mistä puhun.

WeHeart

Tänään

...pääsin juoksemaan! Tosin hieman huonosti meni, alkukankeutta oli ja mua masensi, etten saa mihinkään dataa tallennettua tältä lenkiltä.

Olin käynyt eilen ostamassa itselleni kylmemmille ilmoille juoksuhousut ja juoksupipon. Tuo pipo on tosi näppärä. Tarpeeksi pitkä, että peittää korvat ja ponihännällekin löytyy oma paikkansa, takana on reikä sille! Ostin korallin värisenä, koska mun juoksuvaatteet näyttää tällä hetkellä olevan niin mustaa ku olla ja voi, niin tuleepahan tällä vähän väriä tähän tyttöön. Refleksitkin (heijastimet) löytyy piposta ja housujen lahkeiden sivuista.

Stadium

Kävin juoksemassa tänään, keli oli ookoo, ei liian kylmä, eikä liian lämmin. Sopivan lämmin tuli juostessa. Juoksin läheiset portaat viiteen kertaan kokeillakseni porrastreeniä ja jatkoin siitä pientä lenkkiä tavoittelemaan. Kokonaismatkaksi tuli reittikarttojen mukaan 3,18km, josta 650m kävelin kotiin. Ja aikaa meni 27 minuuttia. Voipi olla, että porrastreenit on hyvä jättää pienempään treenaamiseen ja siitä jatkaa vain kotiin takaisin ja pidemmät lenkit sitten ihan omina lenkkeinään. Syynä myös tälle mun kunnon lopahtamiselle on varmasti se, että oon juossut viimeksi 17.9.12. Silloin oli reilun 7km lenkki alle 50 minuutissa. Nyt pitäisi vain panostaa taas tähän juoksemiseen, koska oikeasti toi on mun henkireikä.

Ja se miksi dataa ei tallentunut mihinkään: ei ole urheilukelloa (alleviivasin sen vanhemmilla, että HALUU-UU-UUN) ja Soneralla oli G3-yhteyksien kanssa joku maanlaajuinen vika, joka ainakin vaikutti mun puhelimessa vuorokauden.

Ryskettä

Taas on kiireet vienyt tytön. Töitä paiskittu viime sunnuntaihin asti ja sitten on alustettu ensi kevään etätehtäviä (yks melkeen valmis!) ja opinnäytetyötä aloitettu. Liikunta on ollut aika minimissä, pientä flunssastelua, kurkkukipuilua ja nyt on oikea hartia ja niska aivan jumissa. Pientä lihastreeniä oon kotona tehnyt, mutta ei tää liikuntamäärä yhtään mua tyydytä. Tarviin enemmän ja sen todella huomaa. Nyt pitää odotella, että kurkkukipuilut ja sun muut menis kokonaan niin mä lähen ihan ensimmäiseksi tekemään porrasjuoksua.

Porrasjuoksu on ollut hyvin pitkän aikaan mietinnässä, mutta en  keksinyt kuin vasta maanantaina, että missä portaita voi juosta. Nyt kun paikka on tiedossa, odotellaan parempia oloja. Sillä välin voisi metsästää itselleen talveksi juoksuhousut ja mahdollisesti nastoilla varustetut juoksukengät. Niin ja se hyvä pipo. Tietäisikö kukaan muuten, millaiset hiihtohousut olisivat juostessa? Kävisikö ne juoksuunkin? Hiihto kun tulee kuitenkin kuvioihin kun sitä lunta tulee ja tuo järvi tuossa vieressä jäätyy ja sinne saadaan ladut niin on hyvä varustautua siihenkin oikein.

Ens viikonloppu on täysin vapaaviikonloppu hyvin pitkästä aikaa. Viimeksi on ollut vapaa viikonloppu syyskuun loppuvaiheella ja nyt on jo marraskuu! On ollut joko töitä tai sitten lapsi on kotona tai molempia. Sitä omaa kivaa ja rentoutumista ei ole ollut nimeksikään. Lähdenkin katsomaan Nightwishiä ja Imaginaeriumin ensi-iltaa. Sillä on hyvä aloittaa uusi työharjoittelurupeama, joka alkaa maanantaina ja kestää kuutisen viikkoa. Jännittävää. :)

Ai niin. Leipähaaste suoritettu! Enkä ole sittemmin syönyt leipää, vielä. Kivalta tuntuu, toivottavasti tämä nyt jää päälle! Seuraavaa haastetta voisikin ruveta miettimään. :)

Täältä.

Haaste nro 1

Elämä on ollut aika myllytystä ajoittain tässä viime aikoina. Pientä alamäkeä itseni kanssa, taistelua ja arjen pyöritystä. Ja syöminen on taas mennyt retuperälle. Nimittäin leipä tuli kylään pari kuukautta sitten ja jäi. Leipä on ollut mulle aina vihollinen, lihottavaa tavaraa siinä vaiheessa kun sitä syö koko ajan. En oikein osaa leivänsyöntiä pitää kohtuudella, joten tässä tapauksessa se on joko kaikki tai ei ollenkaan. Heitän itselleni siis huomisesta alkaen haasteen numero 1:

Ei leipää, viikkoon. Katsotaan mihin siitä se sitten lähtee, mutta täyskielto leivälle 7 vuorokauden ajan. Ehkä taas muistan miten hyvä olo oli kun leipää ei yksinkertaisesti syönyt, eikä vatsa turvottanut, kilotkin pysyi poissa. Kuituja saa muista asioista, kuten mysleistä, joita tykkään tunkea maustamattoman (tai maustetun) jugurtin sekaan ja smoottieihin.

Välillä kannattaa haastaa itsensä erilaisiin asioihin. Näin saadaan lisäenergiaa ja motivaatiota.

Täältä.

Kotitreeni

Nyt kun päästiin oikein multivitutuksen (anteeksi ruma sana) huipennukseen, kaivoin Bodyrock.tv:n sivuilta seuraavan videon esille:

Tämän pohjalta sovelsin tämäniltaisen treenini. Tulen tekemään tätä toivottavasti useamminkin kuin tämän yhden ainoan kerran, jotta näkisin miten kuntoni lähtisi kehittymään. Pääsen sitten tutkailemaan seuraavia videoita, ovat meinaa aika inspiroivia ja motivoivia treenivideoita. Inhottavinta on ehkä katsella noita upeita kroppia kun itsellä taas on tällainen kroppa kuin mitä on, kateus kieltämättä nostaa päätään vaihvikkaan.

1. Burbee x 10

2. Kahvakuulakiertoa x 10 (videossa sandbag, jota en omista)

3. Kyykkäyksiä (sivulle-taakse, jalanvaihto, toisto) x 10

4. Karhukävely eteen - neljä hyppyä sivuille - karhukävely taakse x 10

Ja nämä kaikki kolmesti. Armotta. Puolen minuutin taukoja joka liikkeen jälkeen, kiertojen välissä max 1,5min tauko. Hengästyttää pirusti kun kunto on huono, lihakset menee hapoille jo ekan kierron jälkeen. Ja ai kun kroppa tykkäsi.

Se tunne...

...kun tekee mieli kampittaa joka ikinen viaton ohikulkija tai tönäistä polkupyöräilijöitä kumoon. Tunne, kun sisällä kuohuaa, eikä saa itse purettua sitä millään tavoin. Tunne, kun suututtaa ja suututtaa vielä enemmän kun väsyttää.

Täältä.

Laryngiittia

Me jouduttiin toissayönä voimakkaan laryngiitti-kohtauksen takia päivystykseen Hyvinkäälle. Odoteltiin spiralle pääsyä reilu puoli tuntia yhdeltä yöllä, jota ennen jouduttiin jonottamaan vuoronumeron kanssa ilmoittautumista vartin. Spira auttoi, lääkärin kautta kotiin takaisin. Ehdittiin nukkua kolmisen tuntia kun kohtaus uusiutui vielä rajumpana. Päivystykseen takaisin, josta päästiin suoraan spiralle kun E oksensi kovan hengenahdistuksen vuoksi sairaalan päivystyksen aulaan. Kello oli tällöin vähän päälle kuusi.

Seitsemältä otettiin uusi spira, koska haukkuva hengitys jatkui, lääkäri kävi vilkaisemassa (tässä vaiheessa mulla katosi täysin ajantaju, en tiennyt enää kellonaikoja), määräsi uudestaan spiraa ja kortisoonia suun kautta. Kortisoonin jälkeen E nukahti 20 minuutiksi ja

 saatiin jo lähtölupa kun tilanne oli rauhottunut. Eikä mennyt taaskaan kauaa kun taas ahdisti henkeä ja haukkuminen alkoi uudestaan. Päivystyksessä istuttiin, ravattiin välillä spiralla kahdesti ja lääkärillä johonkin yhteen, jolloin meidät otettiin osastolle. Iltaa kohden sai vielä kahdesti spiraa, kuume nousi 38 asteeseen ja panadolia annettiin. Tilanne alkoi vähän parantua ja yökin osastolla meni hyvin rauhallisesti.

Aamulla otettiin labrat, lääkäriä odoteltiin vähän vaille 11 asti. Korvat, kurkun katsoi, olivat hyvät ja keuhkot kuunteli ja sydämen. Sydämestä kuului poikkeavia ääniä, josta lääkäri huolestuneena sanoi, että poikkeavia ääniä, otetaan ekg kaiken varalta, pääsette sitten kotiin. Ekg:ssä ei näkynyt kuitenkaan mitään, kaikki oli hyvin. Astmalääkkeiden resepti uusittiin ja nyt mennään kaksi viikkoa flixo+vento-kombolla, jonka jälkeen jatketaan ventolla pari viikkoa.

Pojan isä kävi eilen osastolle päästyämme katsomassa poikaa. Ei ollut tuntiakaan kun piti lähteä toisaalle kun kaverinsa oli tulossa kylään ja muuta tekemistä olisi. Tuntui ikävältä pojan kannalta, että näin kävi ja olin muutenkin niin umpiväsynyt, etten osannut sanoa siihen mitään muuta kuin, että kiva kun kävit.

Laryngiitti on suomeksi kurkunpääntulehdus. Tulehduksen aiheuttavat virukset (parainfluenssavirus, rs-virus, rinovirus, enterovirukset). Sitä esiintyy varsinkin loppusyksystä ja talvella pienimuotoisina epidemioina. Oireina on tyypillisesti äänen käheys tai peräti äänen katoaminen, joka johtuu äänihuulten tulehtumisesta ja turpoamisesta. Muita oireina on kumea ja kuiva yskä, jota kuvaillaan sanoilla haukkuva tai hyljemäinen, hengityksen rohina, josta seuraa usein hengityksen vaikeutuminen. Kaikilla lapsilla ei tätä esiinny, mutta tämä on tärkein oireista, jonka takia tulee lähteä lääkäriin.  Henkitorven yläosassa on turvotusta ja ilmanvirtaus on huono erityisesti sisäänhengityksessä. Toinen taudinmuoto on äkillisesti kehittyvä kurkunpääntulehdus, jolloin oireet ilmaantuvat nopeasti ja usein yöaikaan. Tätä muotoa esiintyy erityisesti pienillä pojilla ja ongelma saattaa toistua useamman kerran lapsuudessa. 

Itsehoitona voidaan antaa kylpyhuoneessa haaleaa vesihöyryä, viileää ulkoilmaa (lapsi tilapäisesti parvekkeelle) ja sängynpäädyn kohottamista. Lähde

Kevättalvella todettiin Eellä infektioastma puolitoista vuotta kestäneen jaksoittaisesti pahenevien yskimisien takia ja tämä laryngiitti, joka tuli ensimmäistä kertaa kylään, säikäytti äidin pahimman kerran. Rankka on ollut viikonloppu ja nyt lepäillään kolmisen päivää rauhassa. Tilanne on onneksi nyt todella hyvä, virtaa on lapsella taas enemmän kuin laki sallii.

Motivaatiojuttuja

Viime aikoina olen eri blogeista lukenut motivaation puutteesta. Hyvin ajankohtaista täälläkin, johtuisiko tästä vuodenajasta vai mistä ihmeestä kun tuntuu monilla olevan samaan aikaan kauhea motivaatiopuute. Tällaisina aikoina tulisi miettiä, mikä on saanut aiemmin itseni liikkeelle, motivoitumaan omasta kehostani. No tietenkin se n. 20 kilon painonpudotus!

Mutta... hei, mä en jaksa tänään. Ja tästä lähtee se kierre. En jaksa huomennakaan. Ohoi! Motivaatio, mä tartten sua! Tällä viikolla oon ollut erityisen väsynyt, tekisi mieli nukkua välillä vuorokauden ympäri. Töissä on tullut oltua ja touhut E:n kanssa on ollut välillä hurjan menevää. Ulkoilemaan ei olla kumpikaan jaksettu oikein koko viikkona, kun ollaan oltu viiden herätyksistä hyvin väsyneitä.

Mutta... Mä lupaan, että viikonloppuna tehään jotain. Ulkoillaan, käydään vaunulenkillä vähintään. Ja kävin mä keskiviikko-aamuna salilla, mutta siitä ei tullut mitään. Puoli tuntia ehdin polkea kuntopyörällä ja soudella soutulaitteessa kunnes alkoi vippaamaan ja tulemaan paha olo. Olin syönyt ennen salia, mutta ilmeisesti syömiset on taas pielessä, joten tehtävä tilannearvio syömistenkin suhteen. Ja kotonahan on mahdollista urheilla mm. kahvakuulien ja pilatesrullan avulla, mutta miksen mä sitten mitään tee?

Yhteistyöhaluton kone on huonon kuvanlaadun takana. Mun kopiraitit.

Salikuulumisia!

Kävin toissapäivänä salilla kun pitkästä aikaa koitti hyvä tilaisuus. Käytin sen hetken ja karkasin salille. Kokeilin tehtyä ohjelmaa ja lähdin tietysti tapani mukaan hieman sooloilemaan, mutta ohjelman mukainen salitreeni tuli vedettyä. Pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. ;)

Poljin kuntopyörällä 10 minuutin ajan rivakasti, levelillä 4, ja n. 26,5km/h vauhdilla. Ihan hyvä, hikikin ehti puskea siinä pintaan. Soutulaitteella 5 minuuttia reippaasti ja aloin painelee tämän jälkeen laitteen nappuloita ja löysin sieltä kalapelin! Ei muuta kuin 4 minuutin kalapelin veto. :'D Oli ihan pakko kokeilla. Siinä olikin sitten nää alkulämmittelyt.

Vatsoja ja selkiä 3 x 20, paitsi selässä sarja 20, 20, 15. Kiva fiilis tähän asti. Ohjelman mukaisesti edetään kalapelistä huolimatta. Sitten vipareita. Valkkasin kolmen kilon painot molempiin käsiini ja asetuin penkille tekemään niitä. Viparit eteen ja loppuvaihees otti niin koville kun alkoivat olkapäät ja kyynärpäät natisee. Selvästi menee jokin pieleen. Tää tuumataan uudestaan. 3 x 12 näitä kuitenkin. Jäin sitten vielä tähän penkin viereen ja päätin tehdä bulgarialaisia kyykkyjä, ilman lisäpainoja (kuvassa käsipainot ja joillakin on käytössä käsipainojen lisäksi jalkapainot). Vasemmalla alko jo vähän tutista ja tasapaino heittää 10 toiston jälkeen. Kuitenkin kyykättiin joka toisto loppuun asti. Sinnillä! Toinen kyykkäys oli perusaskelkyykkyä vuorotellen maton yli 20x ja kolmas oli toinen puoli 20 toistoo kerrallaan. Kyllä on nää kyykyt tuntunut jaloissa ja pakaroissa pari päivää ja huomenna pitäisi mukamas taas mennä vetää uutta salikierrosta samalla ohjelmalla töiden jälkeen. ;)

Kuvat haettu googlesta

Näiden kyykkyjen välissä tein vipareita seisten sivuille, mikä meni mukavasti, ilman olkapäiden natinoita 3kg painojen kanssa. Vartalonkiertoa kepillä 3 x 40, tuntu vähän tyhjältä, mutta loppuvaiheessa alkoi tuntumaan kylkilihaksissa. Jotain hyötyäkin? Lopuksi kun olin niin hyvässä vauhdissa ja jalat kipeinä kyykkäyksissä niin menin juoksemaan matolle 7 minuutin ajaksi n. 8km/h vauhdilla ja tämän jälkeen rauhallista venyttelyä.

Ja nyt kohti iltavuoroa ja huomenna aamuvuoroon. Äkkiäpäs on tämäkin viikko rientänyt. :) Oikein kivaa viikonlopun alkua kaikille!

Rakas joulupukki...

Tänä vuonna olen ollut erityisen kiltti, ahkera ja vaikka mitä, saanhan minä muun muassa nämä? Saanhan? :)

Niin... Nyt on vasta loskakuu ja mä oon näin paljon etuajassa. Ai mitenniin odotan joulua?

BMI-asiaa

Kirjoitan BMI:stä ja rasvaprosenteista vähän kun tuli tuossa hetki sitten pientä jutustelua ystävän kanssa siitä, että pitäisikö tuijotella BMI:tä vai ei. Olen sitä mieltä, että ehdottomasti ei.

BMI (=painoindeksi) ei kerro koko totuutta. Se voi antaa suuntaa, mutta se ei kerro totuutta. Se voi jopa vääristää ihmisen omaa kehontuntemusta. Painoindeksini tällä hetkellä on 22,9 ja mitä se kertoo? Kuntoilu.infon mukaan heilun normaalipainon ylärajoilla (normaali on 18,5-25). BMI toimii siis silloin kun puhutaan laajoista tilastoista, mutta sitä ei kannata käyttää oman painonsa arvioimiseen. Mun kropassa on ylimääräistä läskiä, mä olen siitä tietoinen, koska se näkyy peilissä. En siis tee painoindeksillä yhtään mitään, koska nää ylimääräiset läskit kertoo, että en ole ns. normaalipainoinen.

Ennemmin tulisi katsoa sitä rasvaprosenttia ja sitä, mistä keho koostuu. Nesteistä, lihaksista, luista, rasvoista... Kehonkoostumusmittauksia pääsee tekemään kuntosaleilla tai esim. tulevilla Terveysmessuilla. Noilla mittauksilla pääsee paremmin kärryille omasta kehostasi, rasvan osuus muihin osuuksiin verrattuna. Kuntoilu.infon sivuilla onkin hienosti selitetty miesten ja naisten rasvaprosenttitaulukoilla, kuinka paljon rasvaprosentteja tulee olla esim. "normaalipainoisella".

Hyviä mittareita on myös ilmanmuuta peili, oma terveydentila ja kunnon kohoaminen. :)

must-to-do

Tuota voisi hokea mantralla. Jatkuvasti, joka päivä. Tekemiset kasaantuu, lapsi kiukuttelee. Tästä tulee valivali-kirjoitus, joten antakaa anteeksi.

Seinät kaatui tänään totaalisesti päälle. Hengitys vaikeutui, laskin sataan kun lapsi viskoo kirjat ja lelut lattioille niin, ettei täällä voi kulkea astumatta auton tai dublon päälle, huutoa ja kiukkua riittää. Pottatreenitkin on yhtä tyhjän kanssa kun tuo ei ymmärrä mennä potalle kun on pissihätä. Sanoo, että pissattaa ja sitten pissaakin boxereihin - ei muuta kuin siivoamaan jäljet. Luovutin kun alkoi tulla ahdistuksen tunnetta, rähjäsin aikani lapselle (juu, ei ole oikein), viskoin lelut laatikkoon ja kirjat hyllyyn ja laitoin vaipan tuolle. Hetken leikki taas nätisti ja sitten alkoi sama uudestaan.

Harvoin on näitä päiviä kun yhtäkkiä tulee seinä vastaan. Ihan totaalisesti. Kun se tapahtuu, se tuntuu todella pahalta.

Aloin tekemään must to do-listoja, teippasin eteisen kaappeihin kiinni ja listaan jokaiseen listaan erilaisia asioita. On koulu-, minä- ja lapsilistat. Kun hoidettavat asiat tulee mieleen, sitä mukaan listaan noihin listoihin jotta saan päähäni jonkunlaisen järjestyksen. Niin typerältä tää kuulostaa, mutta tää jotenkin antaa paremman kuvan siitä, että mitä pitää tehdä.

Minä-lista on itsekäs, tottakai, juoksu- ja saliajan järjestämistä. Noita mä tarvitsen, jotta jaksan yksinhuoltajana, pienen perheen ainoana pyörittäjänä. Viimeksi olen käynyt salilla viikko sitten ja huomaa, että kaikki kaatuu päälle jos ei useammin saa tehdä noita asioita. En muuten jaksa olla epäitsekäs päivästä toiseen. Teen kaiken ihan vain lapseni takia, jotta hänellä on katto pään päällä, ruokaa rinnan alla, ja hyvä olla. Täytyy vain muistaa, että minäkin olen ihminen. Olen unohtanut itseni. Menen nyt vetämään paperipussin päähäni.

Saliohjelma!

Nyt mulla on sellainen! Jee!

10min kuntopyörä

5min soutulaite

3 x 20-30 vatsaliike (mikä nyt milloinkin tuntuu parhaimmalta)

3 x 20-30 alaselkäliike

3 x 10-12 viparit eteen

3 x 10-12 ylätalja

3 x 10-12 viparit sivulle

3 x 20 askelkyykky

3 x 30-40 vartalon kierto kepillä

Ja loppuun voisi ottaa juoksumattoilun 10-20 min ajan. Sain apua ohjelman tekoon tutulta toiselta puolelta Suomea ja lähden tästä liikkeelle. Muokkaan ohjelmaa ajan kanssa, nyt alkuun koko kropan saliharjoittelu, josta voitaisiin lähtee tekemään kaksijakoista saliharjoittelua myöhemmin. Tällä ohjelmalla mennään varmaan pari kuukautta jos nyt saan järjestettyä lapsen hoidon pariks tunniks pari kertaa viikossa. Kerron mielelläni miltä ohjelma tuntui sitten ensimmäisen kerran jälkeen!

Räytymistä

Vetämätön fiilis, pimenevät illat, kiukuttelut lapsen kanssa... Kaikkein pahiten korostuu oma yksinäisyys tällä hetkellä. Nyt on se hetki taas, jolloin suhteettomuus tuntuu pahalta. Joskus tekee pahaa katsoa ulkoilevia pariskuntia tai perheitä, kun itse olen yksin lapsen kanssa. Osaan nauttia sinkkuna olosta, olen onnellinen itseni ja lapseni kanssa, mutta selvästi tarvitsen sen parisuhteen.

Olen niin parisuhdeihminen henkeen ja vereen. Mussa on aukko, jonka täyttämiseen tarvitaan mies. Haluan ihmisen, jonka kanssa saan jakaa elämäni tärkeimpiä osa-alueita ja arkea toisen kanssa. Haluan tuntea rakkautta ja yhteyttä tiettyyn ihmiseen.

Mistä sitä tietää, milloin se oikea tulee eteen? Sen vain tietää. Eikös? Vaikka olen tavannut viimesen vuoden aikana hyvin varteenotettavia miehiä, joissa on potentiaalia. Se tunne on vain puuttunut. Pitääkö sitä olla sittenkään? Tuleeko se ajan kanssa jos alan seurustelemaan ilman tunteita jonkun potentiaalisen miehen kanssa?

Täältä

Yksinäinen sen sijaan en ole. Mulla on lapsi, ympärilläni aivan mielettömän ihania ihmisiä, joiden kanssa olen saanut jakaa asioitani. En vaihtaisi heitä mihinkään. Mulla on myös itseni, nautin itsekseni olemisesta. Silti... You know.

Kuntosaliharjoittelu

Lapsivapaaviikonlopun viimeisenä päivänä totesin, että ulkona tuulee reippaasti ja vettäkin tulee ajoittain kuin kaatamalla. Ei juoksulenkkiä tänään. Tarkistin, monelta uimahalli aukeaa, jos lähtisin kuntosalille ja sen jälkeen uimaan muutaman sadan metrin verran.

Tajusin sen, että mulla ei ole kunnon kuntosaliohjelmaa (okei, olen tajunnut tämän paljon pidemmän aikaa). Olen pitkin vuotta salilla käynyt ilman minkäänlaista ohjelmaa, enkä tiedä onko siinä mitään järkeä. Olen yleensä lämmitellyt juoksumatolla vajaa puoli tuntia, jonka jälkeen tehnyt mitä milloinkin. En ole vieläkään uskaltautunut raudan puolelle kun siellä on ollut niitä pelottavia öriseviä keski-ikäisiä miehiä. Jospa tänä sunnuntaina aamulla ei olisi? ;)

Jos eksyn raudan puolelle, mitä mä sitten teen? En tiedä. Taitaa jäädä väliin tänäänkin, joten vatsoja, selkää, jalkoja milloin milläkin laitteella. Ja niin kevyillä vastuksilla, ettei oikein tunnu paljon missään saliharjoittelun jälkeen. Ehkä se on tosiaan sen kuntosaliohjelman aika ja perehtyminen oikeanlaiseen saliharjoitteluun, jotta voisin saada hyvän hyödyn irti joka harvalla salikerralla. Salikertoja on ollut hyvin epäsäännöllisesti, enkä näitä saa säännöllisemmäksi ellen saa ilmaista hoitoa pojalleni viisi kertaa viikossa (sisällyttäen juoksulenkkipäivät). Haasteellista on tämän äidin treenaus ja unelmakropan saavuttaminen, eikös? :)

Täältä

Nettideitit

Tarpeeksi kauan kun on ollut sinkkuna niin ajautuu satunnaisesti deittipalstoille ja huomaa aina saman kuvion. Naisella on profiilikuva, miehellä ei. Sitten vingutaan kun nainen pyytää kuvaa miehestä, eikä mies saa laitettua millään edes sähköpostiin. Syinä on usein "en osaa". Aika tylsää. Olen joutunut tästä syystä aika usein sanomaan, että jossei kuvaa oo tarjota kuvasta niin unohda ja siitä aletaan kiukuttelemaan, että mä oon pinnallinen. Tätä varmasti tapahtuu päinvastoinkin. Miehellä on kuva, naisella ei ole ja sama kuvio toistuu.

No, mitäs se pinnallisuus sitten on? Koska netistäkään ei saa tähän sanaan mitään järkevää selvitystä, keskustelupalstat ovat täynnä ihmisten erilaisia käsityksiä pinnallisesta ihmisestä, kuitenkin oikeita. Pinnallinen ihminen on sellainen, joka ei katso pintaa syvemmälle. Ulkonäkö on kaikki kaikessa. Totta.

Se, että olenko minä sitten pinnallinen? Ehkä ihan vähän. Tuntuu luontevammalta keskustella jonkun kanssa netissä, kun hänellä on kasvot. Ja en oikeastaan haluaisi ulkonäöllisesti susirumaa ihmistä itselleni, myönnän sen jopa. Haluan, että ihminen miellyttää niin mieltäni kuin silmääni. Lopullinen ratkaisu tulee tietysti kemioista, kuinka hyvin tulee juttuun toisen ihmisen kanssa, ollaanko samalla aaltopituudella ja se juttu. Se tietty juttu pitää olla, muuten ei tule mitään.

Näin yksinhuoltajana sitä alkaa asettamaan vaatimuksia parisuhteelle tai sen löytämiselle. Kuka tahansa ei enää kelpaakkaa. Se, että kuka kelpaa minulle, sitä en tiedä (vielä). Sen varmaan tietää silloin kun "kelpo" mies astuu eteeni? Se voi olla joku ystäväpiiristäni tai joku tuntematon kaupan kassajonossa. Tai joku deittipalstoilta. The Mies tulee silloin kun sitä vähiten odottaa.

Täältä

Elämäntapamuutos

Itseni kanssa kaksintaistelua, suoritusten ylittämistä, tavoitteiden tavoittelua. Kropparemppaa, elämäntapamuutoksia. Turhia herkkuja vastaan sotimista. Kulinaristisia elämyksiä terveellisin tavoin.

Aloitin vuoden alussa ns. kroppaprojektin, jota pidän jatkuvasti pystyssä. En onnistu samanlaisiin suorituksiin kuten Bobby Jean tahi Jennie tällaisessa ruuhkaisessa elämäntilanteessa, mutta erityisesti nämä ihmiset inspiroivat minua ihan älyttömän paljon.

Ja miten tämä projektini on edistynyt? Lähdetään vuodesta 2010, jolloin lapseni syntyi toukokuussa. Kesäkuun lopulla paino junnasi junnaamistaan, eikä mitään tapahtunut. Raskauskilot oli mennyt, mutta entäs ne muut kilot. Ne jäi ja tiukasti, katsoin itseäni peilistä valtavaa itseinhoa kasvatellessa ja lopulta kyllästyin. Tein The Päätöksen. Tiesin, että itse olin itselleni hankkinut nämä kaikki kiloni, söin ihan mitä vaan, miten vain, välittämättä siitä mitä suuhuni meni. Tämä syöminen oli itseasiassa salakavalasti alkanut ollessani 17-vuotias. En liikkunut, ruokaa meni enemmän kuin laki salli. Tunnesyöminen on pahinta mitä voi olla. En osannut missään vaiheessa lopettaa vaan söin lisää peittääkseni pahan oloni ja tätä jatkui vaihtelevasti tuonne vuoteen 2010 ja kiloja kertyi 20 ja risat.

Lähtöpainoni oli 84kg kieppeillä. Ihan raskauden alkuvaiheessa neuvolakortin mukaan painoin 77kg, raskauden loppuvaiheessa, hyi hitto, että hävettää sanoakin... 92kg! Olin valas. Olin lapsen syntymän jälkeen norsu. Eikä asiaa auttanut silloinen elämänkumppani, joka piti negatiivisesta arvostelusta. Ensimmäisen vuoden aikana keräsin jaksamisia ja voimia, tehdäkseni asialle jotain. Kiloja lähti muutama ja sitten lähti mies ennen kuin lapsi täytti vuoden, jolloin yksinkertaisesti riitti. Muutos kroppaani on tapahduttava nyt kun on tilaisuus. Jääkaappi meni täysin uuteen uskoon sisällöltään (ja edelleen jatkaa muuttumistaan), lisäsin liikuntaa.

2012 alkuvuodesta innostuin kuntosalista, uimisesta ja sen myötä juoksemisesta. Huomasin, että liikunta on paras vastapaino tällaisen arjen pyöritykselle. Opiskelut painoi päälle, samoin työt, pitkä huoltajuuskiista ja lapsi uhmaikineen kaikkineen. 30.4.2012 otin uuden painonhallintakauden päälle motivoimaan itseäni. Paino oli tuolloin 67,6kg. Nyt se pyörii 61-62kg kieppeillä, eli hyvin menee. Jos puhutaan vaatekoosta niin isoimmat vaatekoot (raskautta lukuunottamatta) oli kokoa 44, tällä hetkellä isoimmat on 40, pienimmät 38. Ja ostin mä neuleen vähän aikaa sitten koossa S! Täähän motivoi. :)

Ihanteellista olisi saada paino alkamaan aluksi vitosella ja katsoa sitten mihin siitä mennään. Vatsallani lepää vielä pelastusrengas, ei kovin iso, mut ei mikään ihan pienikään. Peittyy kivasti vaatteilla, onneksi. Olen ihan tyytyväinen tähänkin, mutta parantamisen varaa on.

Alla on pientä vihjettä missä mitoissa mentiin paaaaljon ennen raskautta ja oikealla on kuva, joka on otettu ihan hiljattain. Ei mistään parhaimmasta päästä nämä kuvat, mutta näillä mennään.

Lapsi

Jäin lapseni kanssa kaksin 2011 keväällä. Harkittuani raskauden puolivälistä asti. Tähän on useita syitä ja ne isoimmat syyt ovat sellaisia, jotka edelleenkin satuttavat kun mieleen muistuu. Käsittelin tunteita ja ajatuksia hyvin pitkän aikaa ennen isoa päätöstä. Ratkaisu oli ja on edelleen paras mahdollinen ja elämä alkoi eron jälkeen maistua paljon paremmalta. Sellaiseen suhteeseen en kyennyt jäämään.

Poikani E on nyt 2,5-vuotias reipas pieni mies. Uhmakausia on koettu peräti kolme erittäin rankkoina vaiheina. Tällä hetkellä on kiltti kuin mikä. Puhuu kuin kuka tahansa 3-4-vuotias lapsi. Sopeutuu tilanteisiin hyvin nopeasti. Hänellä on myös neljä sisarpuolta. Isänsä puolelta. Sopeutuminen noin isoon elämänmuutokseen ei ole kovin helposti sujunut ja vieläkin näyttää olevan vaikeuksia vaikka niistä ei puhuta ääneen.

E on vuoropäiväkodissa, koska minulla on hyvin vaihtelevat työajat. Opiskeluaikana tietysti on säännöllisiä hoitopäiviä, mutta nyt taas on alkamassa kolmen viikon työharjoittelut ja siihen perään palkkatöitä, joka tarkoittaa epäsäännöllistä elämää taas kerran. Aamu- ja iltavuoroja, viikonloppuisin ja joskus myös öisin. Nyt voi hyvin arvata millä alalla olen.

Uusi alku

Ja kappas. Aloitin uuden blogin pitkän bloggaustauon jälkeen. En edes muista, koska olen kirjoittanut blogia viimeksi. Selailtuani monia blogeja, elettyäni tätä yh-äidin arkea kaksistaan poikani kanssa eteenpäin, totesin tarvitsevani jonkinlaista terapiakirjoitusta ja mikäs olisi hauskempaa jos voisin kirjoittaa omasta elämästäni kaikkea ns. päiväkirjamuodossa? Katsotaan mihin suuntaan tämä menee, miten kauan tämäkin on pystyssä.

Tässä siis Tunnenainen -nimellä oleva blogi, tunteita laidasta laitaan, ajatuksia elämästä, yksinäisyydestä, ihmissuhteista, treenaamisesta, lapsesta, kuvia, ihan mitä tahansa mitä mieleenkin tulee. Asioita, jotka koskettavat elämääni tavalla tai toisella. Aika sekalaista höttöä, selviytymistä elämästä ja itseni kanssa, henkistä kasvua, mutta sitähän tämä mun elämä on nykyään. Tekstejä on odotettavissa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta yritetään pitää tulevat lukijani hyvässä vireessä ja jännityksessä.

Olen tunnenainen, hyvässä ja pahassa. Ni kerta.

Täältä