2011 syksystä 2013 syksyyn:

31" -> 29" (ehkä jopa 28")

Tarvitseeko muuta sanoa? :')

Taidan säästää nuo Vilan farkut ihan vain muistona niistä ajoista ja muistutuksena, että mitä tässä on tullut tehtyä ja mitä olen tekemässä edelleen.

Mieleen palauttelua vol. 1

Lueskelin blogeja tässä aamun ajankuluksi ja aika moni blogi muistutti siitä, mitä itse olinkaan tekemässä. Joskus tuntuu siltä, että pakotan itseni tavoittelemaan "täydellisyyttä" ja luovutan helposti kun en saakkaa haluamaani tavoiteltua viikossa tai kahdessa.

Tämän vuoden alussa oli todella tehokasta liikkumista, nautin siitä, mutta miksi sitten lopetin yhtäkkiä kaiken. Tekosyiden varjolla vieläpä. Tärkeintä on se, että tiedostan sen, että olen käyttänyt tekosyitä, ettei tarttisi kahvakuulailla, juosta yms. Juoksemiseen sanon vielä sen, että juoksemaan en ole nyt koko kesänä juuri ehtinyt kun on tuo lapsi ollut eikä iltaisin kohtuulliseen aikaan hoitajaa saatavilla. Ihan oikea syy siis. Pyöräily ei lapsella vieläkään luonnistu. Kovat kitinät heti alkumetreillä eikä poljeta juuri ollenkaan. Päästään siis sata metriä tunnissa eteenpäin ja tuo sata metriä sisältää huutoa, narinaa, itkua, pyörän potkimista. Ja oikeasti, Pikku-E osaa kyllä pyöräillä, on vain tahdosta ja viitsimisestä kiinni. Ai mitenniin tässä oli kiukkuinen sävy? ;)

Nyt kun on pikkuhiljaa ruvettu tiedostamaan se, että olen käyttänyt tekosyitä enimmäkseen koko kesän ajan, ettei tarvitsisi liikkua niin voisi ruveta vaihtamaan asennetta. Huomenna kun menen iltavuoroon, otan pyörän alleni ja kuskaan pojan sillä päiväkotiin. Olen asennoitunut siihen, että vain ja ainoastaan aamuvuoroissa pyöräilen työmatkat pojan kanssa, mutta kuulostaako tämäkin nyt tekosyyltä? Entä jos ottaisi pyörän alleen myös iltavuoroissa? Ja autoilisi vain jos on ihan pakko (kovat sateet, lumet talvella ym.)? Pakotanko itseni liikkumaan väkisin tällä periaatteella taas? Ehkä. Entä jos ajattelisin näin: ota pyörä alle silloin kun siltä tuntuu? Let's try.

Entäs kotijumppailu? Tykkään heilutella kahvakuulaa, tehdä erilaisia lihastreenejä. Muuton myötä telkkari ja sohva voitti, samoin mukamas muut kiireet (festarit, tuplavuorot jne.). Mihin mun keho unohtui?

Laiskuus on ottanut musta selvästi otteen. Myös sosiaalisessa elämässä. En viitsi, en jaksa. Tän perusteella useimmat voisi kuvitella mun olevan masentunut, mutta en kyllä ole. Olen vain turhautunut itseeni. Tuntuu siltä, että hakkaan päätäni seinään aina vaan uudelleen ja uudelleen, saavuttamatta sillä kuitenkaan mitään.

...ja mä alan erakoitumaan! :O

Coming up!

Hei kuulkaas. Kun mulla on ollut motivaatio ihan hukassa, ja kauheat muuttostressit sun muut päällä niin otan uuden ryhtiliikkeen (moneskohan ryhtiliike tämä sitten on tälle vuodelle?) uudessa kodissamme. Tänne on tulossa mm. mittoja, kuvia, sekä tarkennettuja liikuntasuunnitelmia, ruokapäiväkirjoja. Saan itselleni konkreettisesti väännettyä rautalangasta itselleni, mitä olen tekemässä.

Ja jotta tästä ei tulisi muiden liikuntablogien lailla täydellistä liikuntablogia, niin toki muutakin elämää tulen täällä selostamaan ihan niin kuin tähänkin asti. Olisiko lukijoilla toiveita julkaisujen aiheiden suhteen? :) Sana on vapaa!

Ryhtiliikettä!

Nyt kun aletaan palautumaan arkeen niin otetaan ryhtiliikettä. Sairastelun ohella syömiset oli mitä sattuu ja se näkyy myöskin turvotuksena kehossani. Huomenna käyn hilpaisemassa lenkin, johon kuuluu myös pyöräosuus vieden pyörä samalla huoltoon.

Nyt olen katsonut enemmän mitä eväitä vien töihin, ja mitä kotona syön. Leivät jää pois taas, turhaa ylimääräistä hiilihydraattia minulle, ja leipähän tunnetusti myös turvottaa melkoisesti vatsanseutuani. Toisille se sopii ja toisille ei. Hiilihydraatit otan jostain muualta mieluummin.

Eväinä on toiminut hyvin töissä esim. puuro, rahkasetti ja banaani varuilta jos vielä jää nälkä ja yleensä sekin tulee syötyä. Vettä juon runsaasti pitkin päivää ja kahvia menee luonnollisesti kotona ja töissä PALJON. Ehkä ei hirveän hyvä juttu, mutta mä niin tykkään kahvista. Ilman sitä olen kamalan kiukkuinen.

Alla esimerkkejä päivän seteistä. Näiden lisäksi tietysti paljon muutakin. Rahkaa on 250g, mustikoita, pähkinöitä, gojimarjoja, kaakaonibsejä ja lounaaksi vedin pannukasviksia ja kanaa sekä raejuustoa.

Tulossa: sunnuntaina otan yhden vertailukuvan yksissä farkuissani ja katson mitä ryhtiliike tuo tullessaan sen avulla. Niissä farkuissa näkee erittäin hyvin mitä ylimääräistä mun vatsanseudulla on! 

Elämäntapamuutos pienin askelin

Kirjoitan tämän tekstin itselleni muistutukseksi ja jaan teille oivia vinkkejä, joita olen todennut hyväksi. Puhutaan elämäntapamuutoksista. Liputan nimenomaan pysyvän elämäntapamuutoksen puolesta, inhoan dieettejä, joilla saa nopeasti tuloksia, ja kilot palautuu yhtä nopeasti.

Pari vuotta sitten asensin itselleni tavoitteen. Kokonaisvaltaisen tavoitteen, joka sisälsi painonpudotusta, fyysistä ja henkistä hyvinvointia, terveellisiä elämäntapoja, liikunnan lisäämistä. Koska tavoite oli alkuun valtava ja tuntui, etten voisi saada näitä kaikkia ollenkaan tavoiteltua, pilkoin tavoitteet pienempiin osiin. Lähdin liikkeelle siitä, että mitä kaapit sisälsi, karsin ruokavaliosta kaiken sellaisen, jota en tarvinnut (eikä ne myöskään tule enää kaappiini vakiokamaksi).

Jätin pikkuhiljaa ruokavaliosta asioita pois, mm. leivät, perunat, riisit, pastat. Lisäsin kasvisten ja hedelmien osuutta kaapissani. Tarkistin samalla minkä verran juon vettä. Vesi on ollut painonpudotuksessa tärkeä tekijä ja on myös monessa muussakin asiassa vaikuttava osa. Lisäsin siis veden juontia reippaasti. Saatoin ennen hädintuskin juoda alle litran päivässä, nyt huolehdin, että juon ainakin 2-3 litraa päivässä. Totuttelin kehoani pikkuhiljaa ruokavaliomuutoksiin, en tehnyt kaikkia muutoksia yhdellä kertaa vaan jätin yhden asian kerrallaan pois.

Liikunta! Se tässä onkin se painonpudotusta potkiva osa! Aerobinen liikunta kuluttaa rasvaa (ja toki se lihastreenikin), lähdin liikkeelle pitkistä vaunulenkeistä ja nyttemmin juoksen mieluusti. Yhdessä vaiheessa kävin ahkerasti uimassa ja kuntosalilla myös. Nyt kuntosalille ei ole kauheasti aikaa (joten kotitreeniä) ja uimiseen meni into päivittäisen mummomeren vuoksi.

Elämäntapamuutoksen askeleet

1. Aseta tavoite, pilko pieniin osiin, jotta tavoite ei tunnu yhdellä kertaa suurelta

2. Tarkista ruokavaliosi ja samalla kaappisi sisältö. Mitä voisit olla ilman?

3. Vettä, vettä ja vettä

4. Etsi liikunnan ilo. Mikä liikuntamuoto tuntuu parhaimmalta aluksi? Kävisikö kävely?
5. Muista, että pitkällä aikavälillä saat parhaiten tuloksia

Jos uskallat, ota itsestäsi ennen-kuva. Käy peilin luona katsomassa itseäsi silloin kun motivaatiota puuttuu. Kummasti motivaatiota tulee kun huomaa itsensä peilistä ja samalla kropan epäkohdat, joita tahtoo muokata, oli se sitten läskin sulatusta tai lihasten kasvattamista. Motivoivaa on myös välikuvien ottaminen, näet edistymisen niistä ja muistat miksi teet sitä mitä ikinä teetkin. 

Ennen kaikkea, tee se itseäsi varten.

Googlen kuvahaku