For a long time....

....ja mitä onkaan tapahtunut huhtikuun jälkeen? Liityin Tinderiin ystäväni patistamana, olin kyllästynyt elämääni ja kummallisiin deittijuttuihin. Lopetin deittipalstailut, treffi-ilmoitukset poistin kaikkialta missä niitä oli ja liityin Tinderiin ns. pelaamismielessä. Siitä sain huvini, ilman minkäänlaisia odotuksia.

Ja miten kävikään. Tapasin kesäkuun lopulla miehen. Punapartaisen, pitkähkön, sympaattisen, järjettömän ihanan. Asuu samassa kaupungissa. On kuusi vuotta vanhempi, lapseton, urheilullinen. Olemme pitäneet yhtä kohta seitsemän kuukautta ja edelleenkin tuo jaksaa sykähdyttää mun sydäntä. Välillä on ollut vaikeuksia, kivikkoisia teitä ja polkuja, ylä- ja alamäkiä. Näistä kerron ihan erillisessä postauksessa erikseen.

Muistanette postauksen, jossa kirjoittelin poltetusta sillasta? Otin ko. mieheen yhteyttä uudelleen jokin aika sitten ja annoimme koeaikaa ystävyyssuhteen uudelleen herättämistä varten. Tosin sähköpostin välityksellä toistaiseksi, mutta kuitenkin. Nyt en ole hänestä kuullut hetkeen mitään ja huomaan kaipaavani häntä. Hänellä on ollut elämässään suuria muutoksia tapahtunut ja taitaa olla juuri nämä päivät, jolloin jotain uutta ja ihmeellistä tapahtuu ja hän kääntää uuden lehden elämässään isänä. Toivon kuulevani hänestä pian jotain. Toivon, että koeaika onnistuu ja voimme olla jälleen ystäviä.

Pojan kanssa on ollut erityisen vaikeaa huhtikuun jälkeen. Päivät on ollut todella riitaisia ja vaikeita, haasteellisia. Ja siis todella.... JOKA PÄIVÄ. Voitte uskoa kuinka uupunut olen ollut päivästä toiseen, työpaikka oli ainoa paikka, jossa pystyi lepäämään. Helvetti alkoi yhä uudelleen kun haki tarhasta, päättyi kun vei tarhaan. Nyt yllättäen kahden viikon aikana tilanne on muuttunut täysin. Poika on jälleen omaitsensä! HURRAA!

Ja nyt näin lopuksi kysyn lukijoilta, jos niitä on enää... ;) Mistä asioista toivotte postauksia jatkossa?

Lähde

Miehistä viis!

Vähän teemasta kirjoitusta. Kirjoittelin marraskuusta asti yhden miehen kanssa, jotenkin kirjoittelu oli lopulta vain toispuoleista, kun minä kirjoittelin, hän vastaili ja koin turhautumista. Miksei hän kirjoitellut minulle omasta aloitteestaan? Kirjoitteli kuitenkin kivasti, flirttailevasti ja avoimesti. Tapasimme kerran ja tapaaminen oli vähän hassu. Toinen oli krapulassa ja toinen väsynyt. Mukavaa oli silti ja tulimme ihan hyvin juttuun vaikka kumpaakin selkeesti väsytti ja jännitti.

Joulun tienoilla oli sitten puhetta, että tapaisimme uudestaan uuden vuoden jälkeen ja sovimme tämän päivän, juuri tänään. Perjantaina laittelin viestiä, että mitä kuuluu. Ajatuksella, että sopisimme tarkemmista ajoista ja paikasta, jossa tapaisimme. Ei kuulunut mitään. Vinguin opiskeluystävälleni, joka on suunnilleen samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Yksinhuoltajasinkkuäiti, joka kaipailee suhdetta. Hän postasi erittäin osuvan, hauskan kuvan:

 

 

Ja miten taas osuikaan oikeaan? Yksinkertaisista asioista tehdään monimutkaisia. Miksi? Loppujen lopuksi on kuitenkin kaksi toisiinsa tutustuvaa ihmistä (lainatakseni miespuolisen ystävän ajatusta). Ei tehdä siitä liian monimutkaista, jooko? Naiset pähkäilee, miehet ei ymmärrä mitä tehdä. :) Miksei vain voi sopia treffejä ja katsoa mitä tapahtuu? Miksi leikitään kissaa ja hiirtä? Ihmisluonto on kummallinen.

Lopulta tämä kyseinen mies eilen illalla laittoi viestin: hän tapasi vetävän mimmin uuden vuoden juhlinnoissa aivan sattumalta, ilman minkäänlaisia suunnitteluita. Toivotin onnea uuden mimmin kanssa ja samaan lauseeseen harmittelin, etten toista tilaisuutta saanut tälle päivälle kuitenkaan. Hän siihen sanoi, että ei sitä koskaan tiedä, jos se toinen tilaisuus tulee. Siis mitä... En minä tahdo varamimmi olla! :) Katsotaan. Siispä. Sain taas kerran tarpeekseni aikaansaamattomista miehistä. Hetkeksi. ;)

MIEHISTÄ VIIS!