Vuorotyötreenaaminen

Vuorotyötreenaaminen on tullut silloin tällöin esille nettimaailmassa ja tämä on välillä pohdituttanut minuakin.

Miten sovittaa kunnollinen ja monipuolinen treeni vuorotyön ja yksinhuoltajuuden sekä parisuhteen keskelle? Milloin ehtii treenaamaan ja minkä verran? Mitkä asiat tulisi ottaa huomioon? Huonojen yöunien vaikutus treenaamiseen ja työntekoon? Entä riittääkö vuorokaudessa tunteja tähän kaikkeen?

Välillä tuntuu, että voisi luovuttaa ihan kaiken suhteen. Ihan sama miltä näytän, ihan sama miten syön, ihan sama tuleeko treenattua, mutta sitten mieleen palautuu ne ajat, jolloin painoin 25kg enemmän. Ja vaakakin kotona muistuttaa viikottaisesta punnituksesta. Tällä hetkellä vaakalukema ei näytä todellakaan hyvältä. Pitkän rankan lapsikiukuttelun, huonon ruokavalion, parisuhteen (onko tää muka syy, EI!) ja lähes nollilla ollut urheilu on aiheuttanut useamman kilon painonnousun. Tästä onkin hyvä ottaa itseään taas niskasta kiinni (kuinkahan monta kertaa olen ehtinyt tämänkin sanomaan?) ja tehdä asialle jotain.

Siispä. Tankotanssi alkaa uutena lajina minulle, kokeilen muutaman kerran verran ja katson tuleeko jatkoja samalle salille, jonne ostin kymppikortin. Alan siis käymään kuntosalilla lapsenhoidon järjestymisen puitteissa ja vähintään kerran viikossa pääsen tankotanssia ihmettelemään. Tämän lisäksi olen asettanut itselleni vuodelle 2015 tavoitteita:

Avauduin Miehelle yksi päivä siitä, ettei oikein pääse käyttämään salin kymppikorttia kun kukaan ei ehdi auttamaan lapsen hoidossa. Äiti on lupautunut hoitamaan tiistaisin helmikuun loppuun asti, mutta viikossa on monta muuta päivää, jolloin voisi käydä salilla, ryhmäjumpissa ja sun muuta. Mies saattoi alkaa ajattelemaan asiaa minunkin kantaa tässä parisuhteessa. Vaikka lapsi ei ole hänen, lapsi on silti mukana parisuhteessa hyvin tiiviisti, joten hieman vastuuta pitäisi jakaa toiselle. Ei, en pakota, mutta tarjoan mahdollisuutta siihen, että voisi tutustua lapseeni ilman minua silloin tällöin, puuhastella "miesten" juttuja ja muuta kivaa. Hän lupasi ajatella asiaa, jos saisi omat aikataulunsa sovitettua niin, että antaisi minullekin silloin tällöin tunnin kahden mahdollisuuden treenata. Hänen treeniaikataulunsa on niin vaihteleva viikottain ja vaihtelee myöskin työpäivät. Välillä on viikkoja, jolloin hän tuntuu treenaavansa/pelaavansa useammin kuin me näkisimme. :D

Ja HAA! Veljeni on auki neljä lapsen hoitokeikkaa, joten hänenkin kanssa tulisi sopia treenihetkeni. ;)

Kirjoittelen tästä aikataulun sovittamisesta pitkin blogia, miten tämä kaikki onnistuu siis vuorotyön, lapsen hoidon, parisuhteen ohella. Tässä onkin jo vähän kirjoitettuna omia ajatuksia.

Päivityksiä

Painonhallinnan lehdykällä on tehty tänään päivityksiä. Kiire on ollut niin töiden kuin lapsen kanssa ja useita menojakin on ollut sen verran, ettei ole ehtinyt ja päivän päätteeksi on ollut niin armottoman väsynyt ettei oikein enää mitään ole jaksanut ajatella.

Mulle saapui hiljattain voimapyörä postissa, johon palaan lähiaikoina blogin puolella kirjoittelemaan. Nyt mietin myös ratkaisuja aerobisen kuntoilun puolelle. Olisiko jossakin suht edullisesti suht pieni aerobinen kuntolaite olkkarin nurkkaan, jonka saisi myös mahdollisesti kaappiin piiloon toviksi vai mitä tekisin. Ilmat alkaa kylmenemään, pyörän renkaat on edelleen pumppaamatta joten pyörälläkään ei poljeta ennen kuin on renkaat kondiksessa. Työpäivät on ollut parin viime viikon aikana melkoisen rankkoja, että aamuvuorojen jälkeen ei ole jaksanut pojankaan kanssa lähteä kävelemään fillarin kanssa.  Viime viikkokin meni stressihorroksessa, nukutti, kiukutti, ärsytti ihan kaikki... jatkuvasti.

Oli pienen arjen irtioton paikka ja kävin ystävien kanssa viikonloppuna Radio Rockin risteilyllä. Teki hyvää. Ei tarvinnut ajatella mitään arkeen, töihin sun muuhun liittyvää. Sai vain nauttia ystävien seurasta ja kuunnella hyvää musiikkia. Sunnuntai aamulla olo olikin vähän sen mukainen. ;)

Nyt asioiden hoitelua ja ruotuun palaamista. Ruotuun ruokavalion osalta palasin sunnuntaina jo, liikunnan saralla tehtävä nyt parannuksia. Nyt on kaksi iltavuoroa peräkkäin, joten aamuisin ei ehdi mitään kun menee aina aamutoimissa, siivoillessa, ruokaa laittaessa, mutta perjantaina ja lauantaina on tehtävä jotain fiksua.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)

Mieleen palauttelua vol. 1

Lueskelin blogeja tässä aamun ajankuluksi ja aika moni blogi muistutti siitä, mitä itse olinkaan tekemässä. Joskus tuntuu siltä, että pakotan itseni tavoittelemaan "täydellisyyttä" ja luovutan helposti kun en saakkaa haluamaani tavoiteltua viikossa tai kahdessa.

Tämän vuoden alussa oli todella tehokasta liikkumista, nautin siitä, mutta miksi sitten lopetin yhtäkkiä kaiken. Tekosyiden varjolla vieläpä. Tärkeintä on se, että tiedostan sen, että olen käyttänyt tekosyitä, ettei tarttisi kahvakuulailla, juosta yms. Juoksemiseen sanon vielä sen, että juoksemaan en ole nyt koko kesänä juuri ehtinyt kun on tuo lapsi ollut eikä iltaisin kohtuulliseen aikaan hoitajaa saatavilla. Ihan oikea syy siis. Pyöräily ei lapsella vieläkään luonnistu. Kovat kitinät heti alkumetreillä eikä poljeta juuri ollenkaan. Päästään siis sata metriä tunnissa eteenpäin ja tuo sata metriä sisältää huutoa, narinaa, itkua, pyörän potkimista. Ja oikeasti, Pikku-E osaa kyllä pyöräillä, on vain tahdosta ja viitsimisestä kiinni. Ai mitenniin tässä oli kiukkuinen sävy? ;)

Nyt kun on pikkuhiljaa ruvettu tiedostamaan se, että olen käyttänyt tekosyitä enimmäkseen koko kesän ajan, ettei tarvitsisi liikkua niin voisi ruveta vaihtamaan asennetta. Huomenna kun menen iltavuoroon, otan pyörän alleni ja kuskaan pojan sillä päiväkotiin. Olen asennoitunut siihen, että vain ja ainoastaan aamuvuoroissa pyöräilen työmatkat pojan kanssa, mutta kuulostaako tämäkin nyt tekosyyltä? Entä jos ottaisi pyörän alleen myös iltavuoroissa? Ja autoilisi vain jos on ihan pakko (kovat sateet, lumet talvella ym.)? Pakotanko itseni liikkumaan väkisin tällä periaatteella taas? Ehkä. Entä jos ajattelisin näin: ota pyörä alle silloin kun siltä tuntuu? Let's try.

Entäs kotijumppailu? Tykkään heilutella kahvakuulaa, tehdä erilaisia lihastreenejä. Muuton myötä telkkari ja sohva voitti, samoin mukamas muut kiireet (festarit, tuplavuorot jne.). Mihin mun keho unohtui?

Laiskuus on ottanut musta selvästi otteen. Myös sosiaalisessa elämässä. En viitsi, en jaksa. Tän perusteella useimmat voisi kuvitella mun olevan masentunut, mutta en kyllä ole. Olen vain turhautunut itseeni. Tuntuu siltä, että hakkaan päätäni seinään aina vaan uudelleen ja uudelleen, saavuttamatta sillä kuitenkaan mitään.

...ja mä alan erakoitumaan! :O

Lazy sunday

Laiskaksi sunnuntaiksi tää on kyllä melko laiskaa ja niinhän sen pitääkin olla. Eikö vain? Toinen kupillinen aamukahvia menossa, pikku-E kalsareissaan lastenohjelmia katselee, eikä ole havaintoa pukeutumis-aikeista kummallakaan. Tänään olisi tarkoitus pyörähtää kaupassa ja vähän ulkoilla kun E on ollut kovin kipeänä viime päivinä ja nyt lopulta eilen illalla kuume laski kokonaan pois. Sen sijaan mulla on ääni painunut, pientä limaisuutta ja kurkku on käheänä. Inkivääriä kaupasta siis!

WeHeart