Mieleen palauttelua vol. 1

Lueskelin blogeja tässä aamun ajankuluksi ja aika moni blogi muistutti siitä, mitä itse olinkaan tekemässä. Joskus tuntuu siltä, että pakotan itseni tavoittelemaan "täydellisyyttä" ja luovutan helposti kun en saakkaa haluamaani tavoiteltua viikossa tai kahdessa.

Tämän vuoden alussa oli todella tehokasta liikkumista, nautin siitä, mutta miksi sitten lopetin yhtäkkiä kaiken. Tekosyiden varjolla vieläpä. Tärkeintä on se, että tiedostan sen, että olen käyttänyt tekosyitä, ettei tarttisi kahvakuulailla, juosta yms. Juoksemiseen sanon vielä sen, että juoksemaan en ole nyt koko kesänä juuri ehtinyt kun on tuo lapsi ollut eikä iltaisin kohtuulliseen aikaan hoitajaa saatavilla. Ihan oikea syy siis. Pyöräily ei lapsella vieläkään luonnistu. Kovat kitinät heti alkumetreillä eikä poljeta juuri ollenkaan. Päästään siis sata metriä tunnissa eteenpäin ja tuo sata metriä sisältää huutoa, narinaa, itkua, pyörän potkimista. Ja oikeasti, Pikku-E osaa kyllä pyöräillä, on vain tahdosta ja viitsimisestä kiinni. Ai mitenniin tässä oli kiukkuinen sävy? ;)

Nyt kun on pikkuhiljaa ruvettu tiedostamaan se, että olen käyttänyt tekosyitä enimmäkseen koko kesän ajan, ettei tarvitsisi liikkua niin voisi ruveta vaihtamaan asennetta. Huomenna kun menen iltavuoroon, otan pyörän alleni ja kuskaan pojan sillä päiväkotiin. Olen asennoitunut siihen, että vain ja ainoastaan aamuvuoroissa pyöräilen työmatkat pojan kanssa, mutta kuulostaako tämäkin nyt tekosyyltä? Entä jos ottaisi pyörän alleen myös iltavuoroissa? Ja autoilisi vain jos on ihan pakko (kovat sateet, lumet talvella ym.)? Pakotanko itseni liikkumaan väkisin tällä periaatteella taas? Ehkä. Entä jos ajattelisin näin: ota pyörä alle silloin kun siltä tuntuu? Let's try.

Entäs kotijumppailu? Tykkään heilutella kahvakuulaa, tehdä erilaisia lihastreenejä. Muuton myötä telkkari ja sohva voitti, samoin mukamas muut kiireet (festarit, tuplavuorot jne.). Mihin mun keho unohtui?

Laiskuus on ottanut musta selvästi otteen. Myös sosiaalisessa elämässä. En viitsi, en jaksa. Tän perusteella useimmat voisi kuvitella mun olevan masentunut, mutta en kyllä ole. Olen vain turhautunut itseeni. Tuntuu siltä, että hakkaan päätäni seinään aina vaan uudelleen ja uudelleen, saavuttamatta sillä kuitenkaan mitään.

...ja mä alan erakoitumaan! :O

Pyörämerkintöjä

En ole toviin ehtinyt tehdä kuvakaappauksia Endomondosta työmatkapyöräilyistäni. Tässä on useampi kuvakaappaus tehty:

310513

020613

040613

050613

Toinen kuva on yhdeltä reissulta, työpäivän päätteeksi pyöräilin järven ympäri. En muistanut tuona päivänä laittaa Endomondoa puhelimessani päälle, mutta matkaa ei olisi ollut kuin n. 3km ilman lasta. Oli hyvä keli pyöräillä, aurinko porotti ja nautin siitä rauhasta saada pyöräillä omaan tahtiin. Kolmannella työmatkapyöräilyllä oli kolme osuutta, jotka kaikki mittasin. Keskinopeudet on nähtävästi pysyneet aika tasaisina. Taisi jokaisella pyöräilykerralla tuullakin ajoittain inhottavasti, mutta erityisesti silloin alkoi reisissä hapottamaan kun joutui tuulta vastaan polkemaan ja tunne oli aivan uskomaton kun tuuli lakkasi ja sai polkea taas vapaasti, mutta kuitenkin yhtä kovaa.

Oi, milloinkohan sitä ehtis juoksemaan? Ehkä ensi viikonloppuna pitkästä aikaa ;) Huomenna kuitenkin jatketaan taas työmatkapyöräilyllä säävarauksella.

Työmatkapyöräilyä

Hemmetin hyvä idea onkin! Päätin, että nyt jatkossa kun ei sada ja on aamuvuoro niin vien pikku-E:n päiväkotiin pyörällä ja sieltä töihin. Pikkumies nautti niistä kahdesta pyöräilypäivästä tavattomasti, ja niin minäkin, vaikka takapuoleni olikin toisena päivänä toista mieltä.

Sitten tulikin vapaapäivä ja päivä meni asioita hoidellen. Ja sadepäivät osui kohdalle kun taas piti töihin lähteä. Jospa ensi viikolla on aurinkoisia/sateettomia päiviä, jolloin voisin mennä pyörällä töihin. Matkaa kertyy näissä n. 7,5km suuntaansa. Koti-pk -pätkät menee 11 kiloinen lapsi kyydissä, jolloin se hidastaa matkaa jonkin verran ja jalkoja alkaa hapottaa.

200513 - 1

200513 - 2

210513 - 1

210513 - 2

Kuten huomaatte, olen ottanut toisena päivänä kotimatkalle pidempää reittiä kun tuntui, että energiaa olisi. Näin voisi toimia silloin kun ei olisi kiire kotiin. Enemmän tehoja saa irti pyöräilystä kun yhdistää työn ja huvin. Pahinta oli ehkä julmettu tuulenpuuska toisena päivänä, jolloin kilometriajaksi tuli kuudennen kilometrin   kohdalla 11 minuuttia! Millään ei päässyt eteenpäin pikkumies takana painoa tuomassa ja tuuli vastaan niin maan perkeleesti. Kyllä oli voittamaton olo tuon pätkän jälkeen! :D

Seuraavassa tekstissä on vähän asiaa kropastani. Sunnuntaina kuvasin itseni niissä tietyissä farkuissa ja tuun pitämään niitä farkkuja ns. tavoitefarkkuina. Ne on käytössä siltikin, koska ovat hyvät, mutta... tästä lisää! ;)

Ryhtiliikettä!

Nyt kun aletaan palautumaan arkeen niin otetaan ryhtiliikettä. Sairastelun ohella syömiset oli mitä sattuu ja se näkyy myöskin turvotuksena kehossani. Huomenna käyn hilpaisemassa lenkin, johon kuuluu myös pyöräosuus vieden pyörä samalla huoltoon.

Nyt olen katsonut enemmän mitä eväitä vien töihin, ja mitä kotona syön. Leivät jää pois taas, turhaa ylimääräistä hiilihydraattia minulle, ja leipähän tunnetusti myös turvottaa melkoisesti vatsanseutuani. Toisille se sopii ja toisille ei. Hiilihydraatit otan jostain muualta mieluummin.

Eväinä on toiminut hyvin töissä esim. puuro, rahkasetti ja banaani varuilta jos vielä jää nälkä ja yleensä sekin tulee syötyä. Vettä juon runsaasti pitkin päivää ja kahvia menee luonnollisesti kotona ja töissä PALJON. Ehkä ei hirveän hyvä juttu, mutta mä niin tykkään kahvista. Ilman sitä olen kamalan kiukkuinen.

Alla esimerkkejä päivän seteistä. Näiden lisäksi tietysti paljon muutakin. Rahkaa on 250g, mustikoita, pähkinöitä, gojimarjoja, kaakaonibsejä ja lounaaksi vedin pannukasviksia ja kanaa sekä raejuustoa.

Tulossa: sunnuntaina otan yhden vertailukuvan yksissä farkuissani ja katson mitä ryhtiliike tuo tullessaan sen avulla. Niissä farkuissa näkee erittäin hyvin mitä ylimääräistä mun vatsanseudulla on!