Hei kuulkaas. Kun mulla on ollut motivaatio ihan hukassa, ja kauheat muuttostressit sun muut päällä niin otan uuden ryhtiliikkeen (moneskohan ryhtiliike tämä sitten on tälle vuodelle?) uudessa kodissamme. Tänne on tulossa mm. mittoja, kuvia, sekä tarkennettuja liikuntasuunnitelmia, ruokapäiväkirjoja. Saan itselleni konkreettisesti väännettyä rautalangasta itselleni, mitä olen tekemässä.
Ja jotta tästä ei tulisi muiden liikuntablogien lailla täydellistä liikuntablogia, niin toki muutakin elämää tulen täällä selostamaan ihan niin kuin tähänkin asti. Olisiko lukijoilla toiveita julkaisujen aiheiden suhteen? :) Sana on vapaa!
tiistai 25. kesäkuuta 2013
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Mikä päivä, mikä maa, mikä valuutta...?
Neljä yövuoroa lusittu. Ja miten kroppa reagoi? K-A-M-A-L-A-S-T-I!
Mun maha on ollut tosi kipeä nää yöt, turvottaa, on ollut ähky olo melkein koko ajan, hirveitä ruoansulatusvaivoja vaikka ei oisi moneen tuntiin syönyt mitään. Unirytmin sai kyllä käännettyä ihan hyvin, että jaksoin valvoa yöt ja päivisin sain nukuttua.
Kun kroppa ei toimi, niin ei toimi mikään muu. Meinasin eilen lähteä juoksemaan pitkästä aikaa, mutta olo oli niin kamala iltapäivällä, että en oikein tiennyt miten päin pitäisi olla. :(
Sitten on toi pääkoppa sekaisin. Säpsähtelen vieläkin tajuten, että pitikö tänään olla hammashygienialla aika, entä pankissa? Joko huomenna pitää mennä töihin? Missä pikku-E on? Tänään ei ole muuta kuin tuon pojun hakemista mummiltaan, ja huomenna vasta alkaa arkeentuminen, ja asioinnit. Elin koko yövuorojakson ajan aina päivän edellä enkä oikein sisäistänyt missä vuorokauden ajassa mennään. Toivottavasti huomisaamuun tämäkin olo on tasaantunut.
Hyvää maanantaita siis! Ja hyvää vapaapäivää mulle, kaksi sellaista! :)
Mun maha on ollut tosi kipeä nää yöt, turvottaa, on ollut ähky olo melkein koko ajan, hirveitä ruoansulatusvaivoja vaikka ei oisi moneen tuntiin syönyt mitään. Unirytmin sai kyllä käännettyä ihan hyvin, että jaksoin valvoa yöt ja päivisin sain nukuttua.
Kun kroppa ei toimi, niin ei toimi mikään muu. Meinasin eilen lähteä juoksemaan pitkästä aikaa, mutta olo oli niin kamala iltapäivällä, että en oikein tiennyt miten päin pitäisi olla. :(
Sitten on toi pääkoppa sekaisin. Säpsähtelen vieläkin tajuten, että pitikö tänään olla hammashygienialla aika, entä pankissa? Joko huomenna pitää mennä töihin? Missä pikku-E on? Tänään ei ole muuta kuin tuon pojun hakemista mummiltaan, ja huomenna vasta alkaa arkeentuminen, ja asioinnit. Elin koko yövuorojakson ajan aina päivän edellä enkä oikein sisäistänyt missä vuorokauden ajassa mennään. Toivottavasti huomisaamuun tämäkin olo on tasaantunut.
Hyvää maanantaita siis! Ja hyvää vapaapäivää mulle, kaksi sellaista! :)
torstai 20. kesäkuuta 2013
Motivaation puute
Hiljaisuutta on ollut blogin puolella. Joku taisi jo siitä minulle mainita blogin ulkopuolella, että tekstejä kaivattaisiin. Pöytälaatikossa olisi joitain luonnoksia jo aloitettuna, mutta en ole niitä saanut päätökseen vielä. Pitänee hieman skarpata asian suhteen.
Syitä miksi nyt ei ole tullut kirjoituksia on ollut pikku-E:n rankka uhma (joka ehkä alkaa helpottua kohta), muuttotouhujen aloittaminen, Game of Thronesin koukuttavat jaksot ja se motivaation puute.
Myönnän, olen mällännyt nyt vähän ronskimmalla otteella, tällä hetkellä turvotusta on se pari kiloa, liikunnat jäänyt miinukselle. Pitäisi kerätä motivaatiota ja jaksamisia taas keskittyä itseeni. Sain tänään pitkästä aikaa Fitin kotiin postissa, jospa saisin kerättyä taas inspiraatiota. Mitäs muita keinoja voisi olla saada motivaatiota?
Juhannus menee yövuoroissa. Aloitan yövalvomiset tänään ja saa nähdä miten pahasti kroppa on maanantaina sekaisin kun valvomiset loppuu silloin. Voisin näistä yövuoroista laittaa pientä raporttia miten vaikutti kehooni, mitä olisi voinut tehdä toisin esim. syömisten suhteen. Nyt tällä hetkellä eväinä olisi puuroa, raejuustoa, rahkaa, marjoja, hedelmiä, ja töissä saa keitellä kahvia heti kun sinne pääsee.
Syitä miksi nyt ei ole tullut kirjoituksia on ollut pikku-E:n rankka uhma (joka ehkä alkaa helpottua kohta), muuttotouhujen aloittaminen, Game of Thronesin koukuttavat jaksot ja se motivaation puute.
Myönnän, olen mällännyt nyt vähän ronskimmalla otteella, tällä hetkellä turvotusta on se pari kiloa, liikunnat jäänyt miinukselle. Pitäisi kerätä motivaatiota ja jaksamisia taas keskittyä itseeni. Sain tänään pitkästä aikaa Fitin kotiin postissa, jospa saisin kerättyä taas inspiraatiota. Mitäs muita keinoja voisi olla saada motivaatiota?
Juhannus menee yövuoroissa. Aloitan yövalvomiset tänään ja saa nähdä miten pahasti kroppa on maanantaina sekaisin kun valvomiset loppuu silloin. Voisin näistä yövuoroista laittaa pientä raporttia miten vaikutti kehooni, mitä olisi voinut tehdä toisin esim. syömisten suhteen. Nyt tällä hetkellä eväinä olisi puuroa, raejuustoa, rahkaa, marjoja, hedelmiä, ja töissä saa keitellä kahvia heti kun sinne pääsee.
 |
| Lähde |
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Pyörämerkintöjä
En ole toviin ehtinyt tehdä kuvakaappauksia Endomondosta työmatkapyöräilyistäni. Tässä on useampi kuvakaappaus tehty:
Toinen kuva on yhdeltä reissulta, työpäivän päätteeksi pyöräilin järven ympäri. En muistanut tuona päivänä laittaa Endomondoa puhelimessani päälle, mutta matkaa ei olisi ollut kuin n. 3km ilman lasta. Oli hyvä keli pyöräillä, aurinko porotti ja nautin siitä rauhasta saada pyöräillä omaan tahtiin. Kolmannella työmatkapyöräilyllä oli kolme osuutta, jotka kaikki mittasin. Keskinopeudet on nähtävästi pysyneet aika tasaisina. Taisi jokaisella pyöräilykerralla tuullakin ajoittain inhottavasti, mutta erityisesti silloin alkoi reisissä hapottamaan kun joutui tuulta vastaan polkemaan ja tunne oli aivan uskomaton kun tuuli lakkasi ja sai polkea taas vapaasti, mutta kuitenkin yhtä kovaa.
 |
| 310513 |
 |
| 020613 |
 |
| 040613 |
 |
| 050613 |
Toinen kuva on yhdeltä reissulta, työpäivän päätteeksi pyöräilin järven ympäri. En muistanut tuona päivänä laittaa Endomondoa puhelimessani päälle, mutta matkaa ei olisi ollut kuin n. 3km ilman lasta. Oli hyvä keli pyöräillä, aurinko porotti ja nautin siitä rauhasta saada pyöräillä omaan tahtiin. Kolmannella työmatkapyöräilyllä oli kolme osuutta, jotka kaikki mittasin. Keskinopeudet on nähtävästi pysyneet aika tasaisina. Taisi jokaisella pyöräilykerralla tuullakin ajoittain inhottavasti, mutta erityisesti silloin alkoi reisissä hapottamaan kun joutui tuulta vastaan polkemaan ja tunne oli aivan uskomaton kun tuuli lakkasi ja sai polkea taas vapaasti, mutta kuitenkin yhtä kovaa.
Oi, milloinkohan sitä ehtis juoksemaan? Ehkä ensi viikonloppuna pitkästä aikaa ;) Huomenna kuitenkin jatketaan taas työmatkapyöräilyllä säävarauksella.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
"Tyhmä äiti"
Että sellaista. Täällä on selkeä "tyhmä äiti" -vaihe. Sehän on tyhmää äidiltä kun tuputtaa puuroa, eikä anna leikkiä puhelimella tai toruu jostakin asiasta, mitä ei saisi tehdä. Kaikkihan on nyt hölmöä ja tyhmää. Vapaapäivä on mennyt rankasti lapsen huutoa ja kiukkua kuunnellen, komentaen pahoilta tekosilta. Päästiin ulos asti vasta puolen päivän jälkeen, tunnin mittaisen lounastaiston jälkeen. Pojalla oli kaikki hyvin kun sai pyöräillä ja käytiin puistossa, jätskillä ja vaikka mitä. Kotimatkalla taas kaikki oli ihan pielessä ja kotona potalla istuessaan huusi sitten päin naamaa "PERKELE" ja "VITTU". Hohhoijaa sanon minä. Jouduin tänään takuuvarmasti 257 kertaa laskemaan sataan, etten rähjäisi ja edelleenkin pantaa puristaa ja tekisi mieli rähistä vähän.
Tässä satuin myös pohdiskelemaan samaan aikaan sitä, että miten voisin tavata miehiä. En haluaisi palata deittipalstoille enää, mutta alkaa vaikuttamaan siltä, että saattaa olla ainoa tie onnelliseen parisuhteeseen tällaisessa elämäntilanteessa. Aivan kaikki miehet ei välttämättä ymmärrä, että en kykene tapaamaan miestä jatkuvasti, alkuun tapaamiset olisi vain joka toinen viikonloppu, ehkä joskus muulloinkin jos sattuu lapsenhoitoapu kohdilleen. Eikä lapsen kanssa miesten tapaaminen oikein tunnu onnistuvan missään leikkipuistoissa yms. Näen ympärillä hirmu paljon onnellisia perheitä, jollain yksinäisellä saattaa olla sormus sormessa jne. jolloin on myös vaikea lähestyä. Eikä kukaan tunnu lähestyvän naista, jolla on lapsi mukana leikkipuistoissa, torilla, lenkillä. Useat tuntuu sanovan, että kyllä joku lähestyy kun käyt jossain. No, minähän käyn! Koko ajan! Samoissa paikoissa...
Entäs sitten kun on esim. feisbuukissa kavereina sellaisia miehiä deittipalsta-ajoilta, joita ei ole ehtinyt tavatakkaan ja kaikki sattuu kysymään, että koskas ehdit näkemään. Sitten kun lähdetään sopimaan jotain ajankohtaa niin esteeksi tulee mun vuorotyö, hänen työ, mun satunnaiset vapaapäivät, jolloin hänellä on muuta tai päinvastoin jne. Eikä minulla todellakaan lomia tule olemaan seuraavien kuukausien aikana. Onpas hankalaa!
Ehkä mun pitäisi vain tyytyä siihen mitä on, ja siihen, etten tule tapaamaan toviin ketään. Ystäviäkin on hankala vuorotyöläisenä tavata.
Niin! Ja minähän pääsen muuttamaan heinäkuussa! :)
Tässä satuin myös pohdiskelemaan samaan aikaan sitä, että miten voisin tavata miehiä. En haluaisi palata deittipalstoille enää, mutta alkaa vaikuttamaan siltä, että saattaa olla ainoa tie onnelliseen parisuhteeseen tällaisessa elämäntilanteessa. Aivan kaikki miehet ei välttämättä ymmärrä, että en kykene tapaamaan miestä jatkuvasti, alkuun tapaamiset olisi vain joka toinen viikonloppu, ehkä joskus muulloinkin jos sattuu lapsenhoitoapu kohdilleen. Eikä lapsen kanssa miesten tapaaminen oikein tunnu onnistuvan missään leikkipuistoissa yms. Näen ympärillä hirmu paljon onnellisia perheitä, jollain yksinäisellä saattaa olla sormus sormessa jne. jolloin on myös vaikea lähestyä. Eikä kukaan tunnu lähestyvän naista, jolla on lapsi mukana leikkipuistoissa, torilla, lenkillä. Useat tuntuu sanovan, että kyllä joku lähestyy kun käyt jossain. No, minähän käyn! Koko ajan! Samoissa paikoissa...
Entäs sitten kun on esim. feisbuukissa kavereina sellaisia miehiä deittipalsta-ajoilta, joita ei ole ehtinyt tavatakkaan ja kaikki sattuu kysymään, että koskas ehdit näkemään. Sitten kun lähdetään sopimaan jotain ajankohtaa niin esteeksi tulee mun vuorotyö, hänen työ, mun satunnaiset vapaapäivät, jolloin hänellä on muuta tai päinvastoin jne. Eikä minulla todellakaan lomia tule olemaan seuraavien kuukausien aikana. Onpas hankalaa!
Ehkä mun pitäisi vain tyytyä siihen mitä on, ja siihen, etten tule tapaamaan toviin ketään. Ystäviäkin on hankala vuorotyöläisenä tavata.
Niin! Ja minähän pääsen muuttamaan heinäkuussa! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)