Suhteet

Viime aikoina on tullut paljon pohdittua suhteita. Oli sitten kyse ystävyyssuhteista, parisuhteista tai perhesuhteista. Perheessä yksi jäi pitkälle sairaslomalle viime vuoden puolella ja olen joutunut oman elämän ohella auttamaan häntä kovin paljon. Olen luopunut viikkojen aikana paljosta, ja huomannut, että oma elämäni on toisarvoista. Niinhän sen ei pitäisi olla. Ja sama rumba alkaa uudestaan, tosin yritän muistuttaa itselleni, että tämä on vain väliaikaista ja yritän löytää pieniä positiivisia puolia: puolen tunnin juoksulenkki, kauppareissurauhat, ehkä hetken treffitilaisuus. On taas hetken paikka olemassa, johon voin Pikku-Een viedä vähäksi aikaa. Ja se on kesä tulossa!

Olen joutunut luopumaan jopa yhdestä hyvästä ihmisestä viime vuonna, kummankin poltettua omalta osalta sillat takanamme. Luultavasti väärinkäsityksiä, mutta asiaahan ei voi setviä millään lailla vaan haukutaan toisemme pystyyn. Ei yritetä edes ymmärtää. Ehkä toisaalta hyvä näin, koska tiedän toisella olleen tunteita liikaa pelissä, joita mulla itselläni ei ollut antaa hänelle. Olen kieltämättä kaivannut hänen fiksuja ja hauskoja juttujaan. Toista hänen kaltaistaan ei ole, mutta minkäs teet. Life is going on. Tätä kun on jälkeenpäin pohtinut niin olisiko pitänyt ehkä antaa omillekin tunteille tilaa? Vai olisiko silloin yrittänyt liikaa ja pilannut myös sillä tavalla tämän ihmissuhteen? Olisiko silloin valehdellut itselleen vai olisiko koko juttu kääntynyt hyvään suuntaan? Lopulta olin hänelle virtuaalikaveri, ehkä hän ei olisikaan ollut sen arvoinen.

Parisuhteet? Mitä ne on?

Niitä on vaikea rakentaa millekään pohjalle kun yksistä treffeistä ei päästä sen pidemmälle. Sanotaan, että oli tosi mukavaa, nauretaan treffien aikana, jutellaan ja löydetään paljon yhteisiä piirteitä ja lopuksi halataan ja kävellään eri teille tietäen, että ei. Miksi ei? Mulla on ollut kiinnostusta taas enempi erääseen mieheen, ehkä toiseenkin, mutta ei niistä sitten sen koommin ole kuullutkaan pahemmin mikä on tosi harmi. Olen ottanut yhteyttä oma-aloitteisesti uudestaan ja kysellyt kahville vaikkakin vaan kavereiden kesken. Tässä vaiheessa olisi se ensijännitys pois pelistä ja pääsee ehkä syvemmin tutustumaan toiseen ihan ihmisenä. Mutta ei. Minkäs teet. Kiireitä, töitä, treenejä... Onko noi vähän liian samanlaisia ihmisiä kuin minä? :)

Sosiaalisuudesta hieman. Mun on ollut viime aikoina hirveän vaikea lähteä yksin liikkeelle. Tarvitsen jonkun ns. turvakseni, tuekseni. Kun on ollut tarpeeksi kauan itsekseen ja ystävien kanssakaan ei saa aina sovittua tapaamisia silloin kun kummallekin sopisi ja tuntuu, että muut käy koko ajan jossain ja minä kyyhötän itsekseni kotona kutomassa villasukkia tai treenaan yksin tai olen töissä tai kun ystävät kysyy hauskanpitoon niin mulla on lapsi kotona.. Hankalaa! Sitten kun kerrankin olisi aikaa niin kukaan ei ole liikenteessä, tavoitettavissa, en saa edes puolen tunnin kahviseuraa kahvilaan.

Kun lapsen kanssa lähtee leikkipuistoon, tuntuu, että ympärillä on erilaisia sisäpiirejä. Niihin on vaikea päästä sisään kun ei tunne ketään ennestään. Käyn pikku-E:n kanssa leikkipuistoissa kun aikaa on, kerran kahdesti viikossa ehkä. Vuorotyöarjessa on oma haasteensa ja kotona on kotityöt tehtävänä ja siinä samalla yrittää treenata omien tavoitteiden mukaisesti.

Kaikki kuvat Googlesta

Juoksukauden aloitus

Nyt se on taas aloitettu! Juokseminen! Luulin, että oon ihan rapakunnossa ja taas aivan lähtöpisteessä, mutta kuinkas kävikään viime lauantaina. Ensimmäinen juoksulenkki ilman poikaa, aikaa kului n. 35 minuuttia ja siinä ajassa juoksin 4.9km. Ei paha siis! Kun muistelen, että olen juossut tunnissa sen 10-11km niin tuohan on loistava suoritus näin ensijuoksulenkille ilman mukeloa!

Tästä on siis hyvä jatkaa! Onko muita, jotka ovat aloittaneet juoksukauden? ;)

Tästä päästäänkin siihen, että olen ostanut uudet juoksukengät. Tuossa taannoin oli GoExpo -messut ja sieltä bongasin Newtonin ihanuudet. Kalliit olivat, mutta ihan hinnan arvoiset. Päkiöiden kohdalla on pohjassa ulkonevat palikat, jotka ohjaa juoksuaskelluksen päkiöille. Juokseminen on ollut tähän asti ihan erilaista ja jopa kevyempää ja vaivalloisempaa eikä iskunvaimennuksissa ole valitettavaa. Edelliset kengät on tallessa ja ne ovat Niken lenkkarit, selkeästi raskaammat verrattuna näihin Newtoneihin. Pistin vanhat talteen tulevia mutajuoksuja varten, jolloin voin heittää vanhat huoletta roskikseen. Ja katsokaa! Miten nätit!

KK2014 -haaste

Heipparallaa taas pitkästä aikaa. Pieni motivaatiopuute ollut bloggaamisen suhteen, mutta ei hätiä. Tätä ei ole unohdettu.

Kerronkin nyt siitä, että olen aloittanut Kesäksi kuntoon 2014 -haasteen. Treeni painottuu keskivartalon lihaksiin. Haaste alkoi maanantaina 10.3. ja kestää 12 viikkoa kaikenkaikkiaan. Pienillä toistoilla lähdetty liikkeelle, liikkeitä on yhdeksän.

Ensimmäiset kolme päivää on sisältänyt kaikki yhdeksän liikettä, viisi toistoa, paitsi yksi näistä on vanha tuttu lankku ja sen kesto on ollut nyt 10-20s. Kolmen päivän välein tulee olemaan lepopäivä ja sitten nostetaan toistomääriä. Nyt mennään toistomäärissä seiskan kohdalla, eli seitsemän toistoa per liike. Liikkeitä on punnerrus, kyykky, yleisliike, vartalon kierto, ojentajadippi, selkäliike, istumaannousu, jalkojen nosto ja lankku. Tänään olisi viikko takana heti kun olen tehnyt päivän liikkeet (sitten kun Pikku-E on saatu rauhottumaan yöunille viimeistään). Toistot on vielä tosi pieniä, mutta niistähän se aina lähtee.

Tässä ohella tehdään myös crosstrainer -harjoituksia ja juoksemaankin olen päässyt kuivilla keleillä. Nyt sitä lunta on taas ja vettä ja märkää niin keskitytään toistaiseksi crossaamiseen. Katsotaan mitä nämä treenit tuo tullessaan siis. ;)

Tervetuloa Crosstrainer!

Sellainen crosstraineri kuin Kettler Axos Cross M on saapunut meille olohuoneen nurkkaan luuhaamaan. Olen tosiaan neljästi ehtinyt sillä crossaamaan tähän asti. Pientä fiksausta vaatii nyt jo toisen liikkuvan sauvan kanssa (työn alla), mutta kuitenkin erinomainen crossari hyvine ominaisuuksineen.

Aion ottaa nyt tavoitteeksi crossata kolme kertaa viikossa 20 minuutin treenein. Päivät saattaa vaihdella työvuorojen mukaan, teen mieluiten nämä treenit iltaisin, jolloin lapsi on nukkumassa (tai vähintään pysyy sängyssä heti iltasadun jälkeen). Ensimmäisillä kerroilla katsoin crossatessa When I Met Your Mother -sarjaa, jaksot ovat juurikin tuon 20 minuuttisia ja huomio siirtyy kellon vahtaamisesta televisioon ja treenaaminen tuntuu helpommalta. Erityisesti pitää kiinnittää tässä tapauksessa huomiota siihen, että vauhti pysyy vähintäänkin samana koko treenin ajan.

Kuva lainattu hintaseuranta.fi sivuilta

Ensi viikolla uskaltaudun nyt rankempaan sporttailuun rankan sairastelun jälkeen. Tässä on nyt pysytty kokonainen viikko hyvin terveenäkin. Lapsi on ollut myös hyvin ärtyisä, ja mahdoton viime aikoina, ettei oikein ole ehtinyt keskittymään itseensä juuri ollenkaan. Tästä tulee lisää asiaa erillisessä blogimerkinnässä, koska tällaisesta yhtälöstä on muodostunut taas sellainen ongelma itseäni kohtaan, jota täytyy taas lähteä kovalla työllä ja tiukalla ruokavaliolla työstämään.

Back to sport!

Jouduin jättämään Detoxini kesken sairastumisen vuoksi ja sairastelinkin kolme viikkoa ihan urakalla. Angiinaa, virusflunssaa, kuumeilua ja Pikku-E sairasteli samaan aikaan. Voitte vain kuvitella millaista täällä kotona oli kun kumpikin oli todella kipeitä. Huomenna aloitan detoxini uudestaan.

Viikon oon ollut terveenä nyt, varovasti tunnustellut mihin sitä nyt jaksaa ryhtyä. Kävin eilen ja toissapäivänä kävelylenkeilläkin ja tuntemukset on nyt aika hyvät. Jos nyt tästä lähtis taas sporttaaminen nousuun. En olekkaan kertonut tulokkaastamme, crosstrainerista!

Pitkän nettikauppasodan jälkeen ystäväni keksi käydä hakemassa crosstrainerin puolestani Budget Sportin myymälästä suoraan. Olen tuolla ehtinyt crossaamaan neljä kertaa ennen sairastumista. Ensi viikolla voisi ottaa tavoitteeksi crossata kahdesti ja lisätä crossaamista pikkuhiljaa. Tavoitteena olisi kevään aikana saada aerobiset osuudet 4 kertaan viikossa. Lihaskunto-osuuteen tulen vielä palaamaan tässä lähiaikoina kun pääsen ensin aerobisessa vähän vauhtiin.

Ja pieni motivaatiokortti tähän:

Täältä

Detoxia

Blogissa on ollut nyt hiljaisuutta kun on ollut niin kaikennäköstä muutakin tässä omassa elämässä. Ei, ei mitään miehiin liittyvää, mutta siihenkin saatamme vielä jossain määrin palata. Eikä lapsenkaan kanssa ole ollut niin kovia aikoja. Töitä on ollut todella paljon ja olen koittanut keksiä muutakin tekemistä kuin olla koneella, on ollut projekteja ja sen sellaista. Ja nyt olin viikon sairaslomalla, angiinan vuoksi. Ja huomenna taas töihin viikon loman ja viikon sairasloman jälkeen.

Detoxista haluaisin pari sanaa sanoa. Puhutaan nesteenpoistokuurista, joka samalla laittaa kuona-aineet liikkeelle kehossa. En nyt ottanut oman kuurin alussa painoa, mutta sekin tulee pian otettua. Nesteenpoistoa voidaan tehdä luonnollisin keinoin: vettä, vihreää teetä, ananasta... nämä pistävät kroppaan vipinään kun vain tarpeeksi syö/juo.

Sitä voidaan tehdä myös tabletteina tai nestemmäisin keinoin. Internet on pullollaan kaikennäköisiä tuotteita tähän tarkoitukseen ja kerronkin mihin itse olen päätynyt. Tätä olen ennenkin käyttänyt ja tämä on minulla ollut turvallinen ja luotettava, toimii. Muutoinhan pitäisi kiskoa mm. ananasta aamupalalla, lounaalla, päivällisellä, iltapalalla, josta seuraa se sama vaikutus. Ananas Strong on tuotteen nimi.

Kuten tiedetään, ananas sisältää todella paljon luonnonentsyymiä, bromelaiinia, joka on proteiineja hajoittava ruoansulatusentsyymi. Bromelaiini on aktiivinen entsyymi sekä happamassa mahassa että emäksisessä suolistossa, ja sitä on erityisesti, uskokaa tai älkää, ananaksen ytimessä, jota juuri kukaan ei syö. Tämä pistää vipinää ruoansulatukseen, tehostaa selluliitin (siitä nyt en omakohtaisesti ihan tiedä) ja rasvakudoksen palamista, poistaa nestettä ja kuona-aineita ja aineenvaihdunta vilkastuu.

Kun ensimmäistä kertaa kyseistä tuotetta käytin niin huomasin kropassani sellaisen muutoksen, että turvotusta oli paljon vähemmän, rasvaa oli helpompaa polttaa kun kropalla oli vähemmän nesteitä käytettävänä niin kroppa alkoi käyttää omia rasvavarastoja. Otetaan nyt kuitenkin huomioon, että jokaisella kroppa toimii eri tavalla ja pelkästään oman kokemukseni pohjalta ei kannata uskoa sokeasti tuotteeseen. Ja erityisesti, kun ryhtyy tällaiseen niin tästä ei ole mitään apua, jossei siinä samalla tee jotain muuta: kiinnitä huomiota ruokavalioosi, liiku enemmän ja näin tuloksia alkaa tulla ja suht nopeasti.

En kannusta ketään uskomaan sokeasti laihdutusvalmisteisiin tai nesteenpoistotuotteisiin. Näihin tulee hyvin perusteellisesti tutustua ja ymmärtää se, että kaikki lähtee keittiöstä ja vielä enemmän kun tutkit omia urheilusuorituksia, sen kestoja, määriä, sykkeitä, vaihtelevuutta.

Tästä postauksesta päästäänkin seuraavaan piakkoin jouhevasti ja se tulee olemaan vielä hetken aikaa arvoitus. ;)

Miehistä viis!

Vähän teemasta kirjoitusta. Kirjoittelin marraskuusta asti yhden miehen kanssa, jotenkin kirjoittelu oli lopulta vain toispuoleista, kun minä kirjoittelin, hän vastaili ja koin turhautumista. Miksei hän kirjoitellut minulle omasta aloitteestaan? Kirjoitteli kuitenkin kivasti, flirttailevasti ja avoimesti. Tapasimme kerran ja tapaaminen oli vähän hassu. Toinen oli krapulassa ja toinen väsynyt. Mukavaa oli silti ja tulimme ihan hyvin juttuun vaikka kumpaakin selkeesti väsytti ja jännitti.

Joulun tienoilla oli sitten puhetta, että tapaisimme uudestaan uuden vuoden jälkeen ja sovimme tämän päivän, juuri tänään. Perjantaina laittelin viestiä, että mitä kuuluu. Ajatuksella, että sopisimme tarkemmista ajoista ja paikasta, jossa tapaisimme. Ei kuulunut mitään. Vinguin opiskeluystävälleni, joka on suunnilleen samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Yksinhuoltajasinkkuäiti, joka kaipailee suhdetta. Hän postasi erittäin osuvan, hauskan kuvan:

 

 

Ja miten taas osuikaan oikeaan? Yksinkertaisista asioista tehdään monimutkaisia. Miksi? Loppujen lopuksi on kuitenkin kaksi toisiinsa tutustuvaa ihmistä (lainatakseni miespuolisen ystävän ajatusta). Ei tehdä siitä liian monimutkaista, jooko? Naiset pähkäilee, miehet ei ymmärrä mitä tehdä. :) Miksei vain voi sopia treffejä ja katsoa mitä tapahtuu? Miksi leikitään kissaa ja hiirtä? Ihmisluonto on kummallinen.

Lopulta tämä kyseinen mies eilen illalla laittoi viestin: hän tapasi vetävän mimmin uuden vuoden juhlinnoissa aivan sattumalta, ilman minkäänlaisia suunnitteluita. Toivotin onnea uuden mimmin kanssa ja samaan lauseeseen harmittelin, etten toista tilaisuutta saanut tälle päivälle kuitenkaan. Hän siihen sanoi, että ei sitä koskaan tiedä, jos se toinen tilaisuus tulee. Siis mitä... En minä tahdo varamimmi olla! :) Katsotaan. Siispä. Sain taas kerran tarpeekseni aikaansaamattomista miehistä. Hetkeksi. ;)

MIEHISTÄ VIIS!