Mulle vähän lovee!

Voi minua, pientä rakkaudennälkäistä. Facebook on tällaiselle yksinäiselle melkoisen vaarallinen paikka kun siellä näkee hiljattain alkaneita parisuhteita sekä sellaisia, jotka ovat kestäneet useamman vuoden ja silti ovat vieläkin rakastuneita toisiinsa. Alkaa kalvaa tämän sisintä kun itse en ole löytänyt sellaista miestä, jonka kanssa voisi nauttia suurenmoisesta tunteesta. 

Toisaalta sitten taas olen tyytyväinen siihen mitä mulla on. Pikku-E on parasta elämässäni ja tänään alkaa puolen vuoden työsopimuskin. Tää on mun elämä, jonka olen itse itselleni rakentanut ja olen tyytyväinen. Se jokin vain puuttuu siltikin ja kyllä sitä alkaa kaivata tässä vaiheessa elämässä todenteolla. 

Se kun saat jakaa elämääsi toisen tasavertaisen kumppanin kanssa, se kun saat purkaa huolesi, kiukkusi, turhautumisesi. Se kun saat jakaa ilosi, elämäsi suurimmat onnistumisesi, nauraa yhdessä jonkun kanssa. Se kun saat harrastaa mieleisiä asioita toisen kanssa, käydä keikoilla, juhlia kun siihen aihetta on ja olla kotona kainalokkain televisiota katsellen. 

Ja erityisesti se, kun sua rakastetaan ehdoitta, täysillä, juuri sellaisena kuin sinä olet.

Mulle vähän lovee subkutaanisesti!
Google